sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kirjavinkki: Hevosen ruokinta ja hoito

ProAgrian Hevosen ruokinta ja hoito ei ole ehkä koskaan saavuttanut sellaista kulttistatusta kuin monet muut perinteikkäät hevosalan oppaat, vaikka olisi sen kenties ansainnut. Ensimmäinen painos on ilmestynyt jo 1994 (nimellä Hevosen kasvatus, ruokinta ja hoito) ja saanut ainakin muutaman uudistetun version vuosien varrella, viimeisen (ennen tätä kaikkein uusinta, tietenkin) vuonna 2007 jolloin "kasvatus" jo tipahti nimestä, joskaan ei vielä sisällöstä pois. Itse olen omistanut kirjasta vuoden 2003 ja vuoden 2007 painokset, aiempi oli meillä hevosalan opinnoissakin oppikirjana.

Kirja on aina ollut asiantunteva, perusteellinen ja kattava, kaikentasoisille hevosharrastajille ja -ammattilaisille sopiva teos, jonka sisällön voit luottaa olevan ajantasaista, tutkittua ja kotimaisiin oloihin sovellettua.


Kymmenessä vuodessa tuo ajantasaisuus ehtii monessa asiassa vanhentua ja hevostalouden tuulet vaihtaa suuntaa, ja niinpä ProAgria on tänä vuonna julkaissut kirjasta uudistetun painoksen, jota ovat olleet työstämässä hevosten ravitsemuksen ja jalostuksen erikoistutkija, MMT, Markku Saastamoinen, eläinlääketieteen tohtori Seppo Hyyppä, sekä yrityspalveluasiantuntija Auli Teppinen. Kirjan on toimittanut Elina Nihtilä.

Uudistus ei ole ollut pelkästään ulkoinen kasvojenkohotus, vaikka myös kirjan visuaalista ilmettä saa kiitellä (pehmeäkantisuudesta kuitenkin pieni miinus). Kirjan alaotsikoksi lisätty Hyvinvoiva hevonen - tyytyväinen omistaja lupailee jo uudistuneesta sisällöstä, ja kirjan avaava luku hevosen hyvinvoinnista on lyhyt "puolustuspuhe", jossa korostetaan hevostaitojen merkitystä, hevosen lajinmukaisia tarpeita ja sitä, että hevosen hyvinvointi on muutakin kuin fyysistä terveyttä. (Sisällöltään se tosin on monilta osin sama kuin aiemman painoksen hevosen käyttäytymistä koskeva luku, joka tästä versiosta on näin tipahtanut kokonaan pois.) Hyvinvointi on kuuma aihe, ja sen esiin nostaminen on tältäkin kirjalta tärkeä teko, mutta laajemminkin asiaa olisi voinut käsitellä.

Ruokintaa koskeva osio on kirjan pisin ja perusteellisin, jakautuen ruoansulatukseen ja rehuihin sekä ruokinnan suunnitteluun ja toteutukseen. Saastamoisen asiantuntijuutta ei voi monikaan kyseenalaistaa, ja tässä kirjassa ladellaan vain raakaa, ajantasaista, tutkittua faktaa. Ruokintasuositukset, rehutaulukot sun muut ovat uusimman saatavilla olevan tiedon mukaisia, ja kantavat eteenpäin taas joitakin vuosia. Tärkeää tietoa, jota ei kannata sivuuttaa vaikka aiheen mielestään jo tuntisikin - kertaus on opintojen äiti, ja mukana on tottakai niitä uusiakin tiedonmurusia, jotka saattavat suorastaan kumota vanhan osaamisen.

Kiitellä täytyy myös Hyypän terveydenhoitoa koskevaa lukua, sekä tallioloja ja -säädöksiä käsittelevää Elinympäristö ja olosuhteet -osiota, jotka tosin ovat pieniä päivityksiä ja ajantasaistamista lukuunottamatta sisällöltään ja rakenteeltaan hyvin entisen kaltaiset.

Kokonaan uutta sisältöä kirjassa on alaotsikkoonkin päätynyt Tyytyväinen omistaja -osuus. Nimike ei onnistu kuvaamaan lukua oikeastaan lainkaan, sillä se käsittelee hevosalan yrittämistä, vaan ei nimi miestä pahenna, eikä myöskään tätä tiiviydestään huolimatta monipuolista katsausta yrittäjyyteen eri kanteilta. Vanhan kirjan yrittäjyyttä koskeva kappale käsitteli käytännnössä vain kannattavuuslaskelmia, jotka esitellään nyt tiivistetyssä muodossa ProAgrian nettisivuilla (kirjassa on osoite ja QR-koodi).

Kaikkiaan kirjasta jää positiivinen kuva, teksti on asiantuntevaa mutta helppolukuista, kirjan taitto tekee siitä entistä mielenkiintoisemman ja kuvitus tukee hyvin sisältöä. Pyörää ei ole keksitty uudelleen, mutta ajankohtaisiin (tai ainakin tämän viimeisen 10 vuoden aikana yleistyneisiin) ilmiöihin on tartuttu, mistä kertovat mm. lisäykset aineenvaihduntahäiriöistä, hevosten liikalihavuudesta ja hiekkaähkyistä. Pikanttina lisänä myös kengättömyyttä käsitellään, eikä edes täystyrmäävästä näkökulmasta. Kirjan käsittelemät aiheet käydään läpi riittävän perusteellisesti, mutta edelleen kaiken tasoisia lukijoita miellyttävällä, asiallisella muttei liian raskaalla tyylillä.

Sisältöä täydentämään on myös tehty muutamia, ProAgrian nettisivuilta löytyviä videoita, jotka kirjaa lukiessa voi näppärästi avata QR-koodin avulla (osoite löytyy myös tekstimuodossa kirjasta). Hauska idea, joka toivottavasti myös kestää aikaa (eli osoitteita ei muuteta tai videoita poisteta). Videoita on kaikkiaan kolmesta aiheesta, ja pisin niistä on hevosen terveystarkastusta käsittelevä, melkein puolituntinen.


Kuulostaa melko täydelliseltä, eikö? Luin kuitenkin uudistunutta kirjaa rinta rinnan vuoden 2007 painoksen kanssa, ja tuoreen teoksen ollessa omillaan varsin pätevä pakkaus, vertailussa löytyy myös moitittavaa roimasti supistuneesta sisällöstä.

Vaikka kymmenen vuoden takaisessakaan kirjassa kasvatus ei enää mahtunut kirjan nimeen, sisältöön sitä sentään mahtui muutaman sivun verran. Koska ajantasaista tietoa kasvatusasioista on joskus vaikea saada, olisin mielelläni nähnyt myös tässä kirjassa tiiviin katsauksen aiheeseen. Siitoshevosten ruokinnan seasta löytyy kuitenkin taas ProAgrian sivuille vievä osoite ja QR-koodi, jonka takaa löytyi suppeasti tietoa astutuksesta ja varsomisesta. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta koska näiden tietojen toivoisi kuuluvan myös jokaisen hevosharrastajan yleissivistykseen, niiden toivoisi olevan itse kirjassakin mukana. Linkkien klikkailu kesken kirjan lukemisen tuntuu vähän hankalalta, ja ainakin itse koen painetun sanan lukemisen helpommaksi kuin näytöltä tapahtuvan.

Astutus ja varsominen eivät kuitenkaan ole ainoat aiheet joita leikkuri on kaltoin kohdellut, vaan uusimmasta kirjasta kokonaan uupuvat (eikä niitä ole millään nettisisällöllä korvattu) hevosen hoitoa, hevosjalostusta ja hevosen valmennusta koskevat luvut. Toki, hevosen harjaukseen ja perushoitoon saa tietoa muualtakin, mutta kun tehdään kattavaa, miksei tehdä sitten oikeasti kattavaa? Kokonaisvaltaisen hyvä hoito on kuitenkin sitä parasta hyvinvoinnin ylläpitoa. Myös jalostuksen perusteet ovat tärkeää perustietoa kenelle tahansa hevostelijalle, mutta erityisesti suren menetettyä valmennuslukua.

Karusti yleistäen voi sanoa, että ratsupuolella hevosen valmentaminen on valitettavan suuresti hämärän peitossa oleva asia, ja raviharrastajissakin löytyy niitä, jotka toimivat pitkälti vanhentuneiden käsitysten ja käytäntöjen pohjalta.  Tätä tietoutta pitäisi pyrkiä aktiivisesti lisäämään, ei vähentämään! Vuoden 2007 painoksen takakansi vielä erikseen kehaisee, että silloisessa uudistuksessa valmennusosiota on entisestään laajennettu, ja sitten se tipautetaan kokonaan pois!

Kun hevosen hyvinvointi on kirjassa pyritty nostamaan entistä suuremmalle jalustalle, puutteeksi on laskettava myös, ettei hevosen kouluttamista ja sitä, miten hevonen oppii, käsitellä lainkaan. Nämä, jos mitkä, ovat sellaiset aiheet joista suomenkielistä kirjatietoa on tietyissä piireissä kammoksuttua Kaimion kirjaa lukuunottamatta nihkeästi saatavilla, ja joiden tuominen ihan joka lajin harrastajien ja ammattilaisten ulottuville helposti lähestyttävässä ja omaksuttavassa muodossa, niin sanotusti virallisen, luotettavan tahon allekirjoittamana, olisi tärkeää.

Vaikka asiantuntevaa sisältöä on päivitetty parhaan nykytiedon mukaan, ja kääritty se kauniiseen pakettiin, ei uusi Hevosen ruokinta ja hoito näin rajujen leikkausten jälkeen voi pelkkää varauksetonta ylistystä saada. Uuden kirjan odottaisi luonnollisesti olevan entistä parempi, ei huonompi. Sillä huonompihan se tässä vertailussa selvästi on, ja eniten kiukuttaa kun niin paljon "valmista", korkeintaan pientä ajantasaisuuden tarkastusta vailla olevaa sisältöä on jätetty pois.

Lopuksi on pakko myös huomauttaa, että kirjan lähdeluettelo on hämmentävän suppea. Vielä v. 2007 painoksessa oli lähteet lueteltu hyvin yksityiskohtaisesti jokaisen luvun päätteeksi. Vaikka uudistunut kirja kierrättääkin monelta osin samaa sisältöä edeltäjänsä kanssa, kirjan viimeiseltä sivulta löytyvä lähdeluettelo käsittää vain pari hassua kirjaa sekä vinon pinon erilaisia lakeja ja säädöksiä, lähinnä tallirakennus- ja lannankäsittelyasioihin viitaten. Selvä puute tämäkin, sillä kun "teos pohjautuu uusimpaan tutkittuun tietoon", ovat lähteet mielestäni ensiarvoisen tärkeät.

Kirjan voi hankkia ProAgrian verkkokaupasta, hintaan 33,90 € sekä fyysisenä että e-kirjana.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Horros päättyy huhtikuussa

Huhtikuu on aina aktiivisen hevoskesän käyntiinpolkaisu (vaikka kelit eivät paljon kesää ole muistuttaneetkaan) - henkeä on vedetty talven yli ja tästä ne melkein jokaviikkoiset riennot ympäri Suomea aina alkavat, eletään viikonlopusta viikonloppuun eikä meno hiljene ennen syyskuuta..

Hevosmessuista tulikin jo omassa postauksessaan kirjoitettua, mutta menokauden nousukiito alkoi jo aprillipäivänä Ratsastuskeskus Ainosta, missä osallistuin muiden seuramme nuorisovastaavien kanssa SRL:n Buustia nuorisotoimintaan -koulutukseen. Tuon koulutuksen takia jäi jo perinteeksi muodostunut Mini-kauden avauskin eli Keski-Suomen esteratsastuksen aluehallimestaruudet tänä vuonna väliin ja jouduin tyytymään Equipen kautta etäseurantaan. Itse koulutuspäivä oli mielenkiintoinen (jopa tällainen epäsosiaalinen ryhmätehtävistä ahdistuja heittäytyi ja osallistui) ja oli hienoa tutustua ensimmäistä kertaa Ainon huikeisiin puitteisiin. Samaan aikaan toisaalla Mini jäi täpärästi mitaleilta neljänneksi, mutta oli tehnyt hyvän oloiset suoritukset.

Seuraavana viikonloppuna siis messuiltiin lauantaina, mutta sunnuntai kului puolestaan kisahoitsun ja -kuvaajan (sekä vannoutuneen sumiaisenjälkikasvufanaatikon) hommissa. Aikainen herätys ja pitkä päivä palkittiin parista muuttujasta huolimatta ruusukkeella herra Kekkosen 2-tason debyytistä.


Sitten päästiinkin jo pääsiäiseen, joka oli lopulta ennakko-odotuksia hiljaisempi, "pahimmillaan" kun menoja oli kaavailtu jopa kolmeksi päiväksi (lauantaina maastoestetreenit Ypäjällä, sunnuntaina seuran match show Iitissä, maanantaina Keski-Suomen hallimestaruudet tällä kertaa kouluratsastuksessa). Kun Ypäjä kaatui keleihin eikä Mini lähtenyt aluehallimestaruuksiin mittelemään, riitti yksi tapahtumapäivä sille viikonlopulle. Seuramme nuorten järjestämä match show oli Iitissä Stable Usvalaaksossa, ja järjestelyissä auttamisen ohella (Ratsumäen talliblogi myös sponsoroi mätsäriin shinepullon, jolla lopulta palkittiin tuuheimman tukan haltija) vedettiin kenraaliharjoitukset russponi Jupiterin kanssa. Seuraavana viikonloppuna nimittäin..

No, itse asiassa ensin perjantaina oli kyllä vuorossa Nostalgia-ravit Kouvolan raviradalla, ja kun töistä sain lipun (tai oikeastaan koko nipullisen, eli riitti kavereillekin jaettavaksi), pitihän sinne tänä vuonnakin lähteä. Koko aamupäivän vielä satoi räntää ja sää näytti siltä että ravireissu sai jäädä väliin, mutta illaksi sateet kaikkosivat ja aurinko paistoi lopulta pilvettömältä taivaalta. Valokuvausta ajatellen se ei Kouvolassa ole ihan ideaalein tilanne, mutta tulipa räpsittyä mielenkiintoisia vastavalopelleilyjä jos ei muuta :D





..Mutta se viikonlopun varsinainen ohjelma, ja yksi kevään kohokohdista muutenkin, oli ponioripäivät! Ensimmäistä kertaa ylipäätään mukana näissä kinkereissä, ja tietysti vaatimattomasti heti ponin kanssa, vaikka turistiksi on niin ratsu- kuin ponioripäivillekin pitänyt jo monena vuonna lähteä. Team Qxon jalostusarvostelukevät jatkui Kuukson Kaipauksen jälkeen 3-vuotiaan gotlanninrussori Ai.Ka. Jupiterin Ypäjän-reissulla. Lauantai meni näyttelyohjeita päntätessä ja shettisten arvosteluja Uudet Hevoskasvattajat -livestriimin kautta seuratessa, ja sunnuntaina lähdimme halkomaan lumista maisemaa kohti Ypäjää. Paikan päällä pyydettiin esittämään vielä toinenkin russi, ihana herrasmies Piktor, joten kehässä tuli juostua sitten kahden ponin kanssa. "Jupi" palkittiin II palkinnolla ja päivän parhaana russina, Piktorin pisteet valitettavasti jäivät alle hyväksymisrajan.


Poni on myynnissä jalostuksesta kiinnostuneeseen kotiin!
Ponioripäivistä jäi kyllä sellainen kipinä, että oikeasti täytyy ottaa ensi vuoden turistireissu vakavaan harkintaan, eivätkä ne ratsuoripäivätkään pahaa tekisi (niitäkin tuli sentään tänä vuonna seurattua Uudet hevoskavattajat -streamin kautta). Joskus vuosia sitten tuli ahkerasti seurattua niin poni- kuin ratsuhevosjalostuksenkin suuntauksia, mutta nyt on myönnettävä, että into on kohdistunut niin vahvasti suomenhevosiin, että on ihan pihalla siitä, mitä ratsujen ja ponien saralla tapahtuu. Itsensä sivistäminen myös muiden kuin oman rodun/lajin parissa tuo kuitenkin lisää näkemystä myös siihen omaan tekemiseen.

Vappuviikonloppukaan ei lepoa (tai suurempia pippaloita) suonut, sillä Kymijoen Ratsastajat järjesti 1-tason este- ja kouluratsastuskilpailut lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina kuvailin kisoja portinavauksen ohessa, sateisena sunnuntaina linnoittauduin kansliatelttaan kameran kanssa zoomailemaan. Estekisojen kuvat pungersin jo kisaviikonloppuna julkaisukuntoon (käsite on suhteellinen) ja nettiin asti, koulukuvat odottavat vielä oikeaa hetkeä ja innostusta. Pientä ruostetta havaittavissa kuvaajan otteissa talven jälkeen, mutta ensimmäiset kunnon kuvailut "uuden" (onhan se jo puolisen vuotta minulla ollut, mutta kuvattua on talvikaudella tullut loppujen lopuksi vähän) putken kanssa jättivät hyvän fiiliksen. Parikiloisen möhkön kannattelu tuntui kyllä käsissä väkivaltaisena puutumisena kisojen jälkeisinä aamuina, miksei niitä ranne-botteja muista käyttää ennaltaehkäisevästi, ja missä ne kaikki ylipäänsä ovat aina silloin kun niitä tarvitsee.. ;)



Siinähän se huhtikuun kertaus sitten olikin pääpiirteissään. Toukokuussa tahti tuntuu vain kiihtyvän, eilen oli jo Rabbelugnin Ratsastajien järjestämä Tiina Tuunasen ja Anni Timosen luento kilpahevosten hoidosta (tästä en kirjoittele sen enempää vaikka mielenkiintoinen ilta olikin ja omia muistiinpanoja on monta sivua, sillä Ellikiltä on tulossa tekstiä tapahtumasta). Yhdelle viikonlopulle on mieltäylentävä neloisbuukkaus, katsotaanpa minne silloin on suunta.. :D Saatan ehkä ruksia bucket listiltäni eversti Carden klinikan (ellei jopa samana viikonloppuna myös Kyran, jos Ypäjälle asti lähtisi), mutta ykköstavoite kuitenkin lienee päästä omaa poniakin näkemään. Syyskuun kuninkaallisista on jo kulunut pitkä aika..