Pääsiäisretki Polleparkkiin

Äkkiä tämä talvikausi on taas mennä vierähtänyt, sillä ihan melkein huomaamatta oli ehtinyt kulua jo puolisen vuotta syyskuisista Niinisalon kisoista ja täten Minin näkemisestä. Hyvä hevosenomistaja täällä hei!  Kalenteriini oli jo hyvissä ajoin merkattu Keski-Suomen aluehallimestaruudet ja niiden perässä ajelinkin sitten eilen Polleparkkiin Leppävedelle. Tuplainnostus koska Miniponi ja uuden objektiivin ensimmäinen maneesireissu!

80 cm verkkaluokasta A1.0 arvostelulla ratsukko nappasi puhtaalla radalla ruusukkeen. Suomenhevosten mestaruusluokassa (90 cm) viimevuotisen pronssin puolustus jäi tällä kertaa kolmella pudotuksella yritykseksi, mutta hyvä fiilis jäi tuostakin radasta.

Tosi valokuvauksellisen esteen valitsin, kun johde peittää puoli hevosta

Ja hyvä fiilis jäi myös Nikkorin suorituksista! Sää oli pilvinen ja harmaa eikä maneesikaan turhan valoisa, mutta kyllähän tuolla valovoimalla jotain silti aikaiseksi saatiin, vaikka testiräpsytkin jäivät vähiin ja asetukset tuli heitettyä vähän summamutikassa (mikä tarkoitti sitä että photarilla riitti töitä, ja kyllä, olen ilmeisesti tehnyt sellaisen myöhäisen uudenvuodenlupauksen, että kuvaan kaiken vain ja ainoastaan manuaalilla). Kiinteän polttovälin kanssa eläminen vaatii vähän totuttelua, ja tarkoittaa tietysti sitä että etenkin esteratsastuksen kuvaaminen on hallioloissa vähän tuuripeliä, että sattuuko siinä sitten sopivasti esteitä oikealle sijainnille ja etäisyydelle, mutta budjettivalinta on budjettivalinta.. :P Ja tämä vaikuttaisi nyt olleen ihan hyvä sellainen.

Vähän valoisampana päivänä olisin ehkä viitsinyt jäädä kisoja kuvaamaan vielä sen jälkeen kun Mini oli hoidettu ja saateltu kotimatkalle, mutta ajatus hirmuisesta editointiurakasta ei paljon jo räntäsateessa hyytynyttä mieltäni lämmittänyt, vaan valitsin kotimatkan ettei reissussa ihan myöhäiseen iltaan asti menisi.

Ja loppukevennykseksi, mitä tänään tapahtui kun ei ollut hevosia kuvattavaksi. No, crazy cat lady tietysti houkuttelee höyhenkepillä kissat kameran eteen. Hyvää pääsiäistä, tai mitä vähää siitä on jäljellä :)

Hups

Eli miten täytämme tyhjyyttä materialla.

Nälkä kasvaa syödessä. Kyllähän minä tiesin, mihin ryhdyn, kun järjestelmäkameroiden tielle läksin. Ja niin se ajatus siitä kiinteästä, valovoimaisesta pikkuputkesta kasvoi pelkästä mutkumätahdon melkein perustelluksi tarpeeksi, kunnes perjantaina kävi Rajala Pro Shopin nettikaupassa pieni klik, klik, enter, hups. Ja Rajalalla toimittiinkin oikein töpinällä, sillä hän on täällä tänään.

Tervetuloa perheeseen, Nikkor AF-S 85mm f/1.8G!

Rapainen ravipäivä

Miksi turhaan tehdä rästihommia tai jotain muuta typerää, kuten esim. siivota tai mitä aikuiset ihmiset nyt yleensä vapaapäivinään tekevätkin (?), kun aina voit lähteä Kouvolan T76-raveihin, paistattelemaan päivää ja katsomaan kun toiset kahlaavat liejuisella radalla, sekä siinä sivussa napsimaan tuhat kuvaa joilla et tee mitään?

Jos ihan rehellisiä ollaan, pidän ravien kuvaamisesta juuri siksi, että en tee niillä kuvilla mitään. Voin ihan vapaasti napsauttaa manuaalin päälle, säätää, kokeilla, leikkiä, ilman tulosvastuuta tai suorituspaineita. Ei tarvitse ns. ottaa varman päälle, koska nämä ovat vain minun kuviani. Tilaisuuksia harjoitella asetuksia, ajoitusta, sommittelua, tarkennusta. Nytkin tiesin että pilvettömältä taivaalta paistava aurinko Kouvolassa tarkoittaa armotonta vastavaloa koko päivän, mutta saatoin ottaa sen vain haasteena, myös kuvankäsittelyn suhteen. Photoshop onkin saanut tehdä vähän normaalia radikaalimpia liikkeitä.

Kuvien läpikäyminenkin on vielä kesken, siitä editoimisesta puhumattakaan, mutta jo nyt pieni kuvaoksennus bloginkin puolelle. Jospa minä taas muistaisin joskus lähteä raveihin?

Rapa roiskuu..

Pulipuli. Radanpinta virtasi kuin keväinen puro, ja huonot olosuhteet aiheuttivat lukuisia poisjääntejä

Lentoon lähdössä?

Veeran Poika lähti radalta jalkapatikassa mentyään kumoon lämmityksessä

Helsinki Horse Fair 2016

Ja niin koitti lauantaina odotettu messupäivä - kaikkiaan kuudes Helsinki Horse Fair. Parkkihallin jonot "yllättivät" autolijan.. taas kerran.. mutta loppujen lopuksi vetivät aika hyvin, hallin kuitenkin ollessa vielä hyvin tyhjä siinä heti aamutuimaan. Se on vaan aina yhtä masentava hetki, kun Käpylän lukuisten liikennevalojen läpi jumittelun jälkeen tavoitat sen parkkijonon pään.. :D

Olin jo etukäteen ladannut Messukeskus-appin puhelimeen ja merkannut siellä suosikeiksi kaikki kiinnostavat ohjelmat. Olikin kätevää, kun puhelin muistutti hälytyksillä pitkin päivää, missä oikein pitäisi milloinkin olla. Sovelluksesta löytyy myös näytteilleasettajien ja ravintoloiden tiedot, ja tietysti kartat suunnistamiseen. Tämä täytyy muistaa ensi kerrallakin!

Sen verran myöhästyi paikallepääsy alunperin kaavaillusta, että Just Dressage Knock Out -kaksinkamppailua ehdin nähdä vain vilaukselta. Tein siis pikaisen läpivalaisun expon tarjonnasta, ennen siirtymistä Cavallo Pro Shop -infolavan ääreen. Suomen Hippoksen järjestämää kasvattajapaneelia odotin kovasti, ja mielenkiintoinen paketti se olikin. Hyvin johdetussa paneelikeskustelussa näkemyksiään olivat kertomassa suomenhevosravureita Hem-tunnuksella kasvattava Maria Henttala ja Riverbank-puoliverisistään tuttu Marjo Vainikka. Paljon löytyi yhteistä, vaikka "eri maailmoja" edustavatkin.

Odotetuin ohjelma infolavan puolella oli eläinlääkäri Mirjami Miettisen tietoisku hevosen suun anatomiasta ja kuolainten sovituksesta. 45 minuuttia jäi turhan napakaksi ajaksi tälle esitykselle, näin tiukkaa ja tärkeää asiaa olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan. Jos Miettisen tutkielma on vielä lukematta, suosittelen lämpimästi! Tai itse asiassa en suosittele, vaan kovasti painostaen pakotan lukemaan.

Kun nuo pakolliset tietoiskut oli hoidettu alta pois, loppu messupäivä sujuikin vähän siellä täällä seilaten. GoExpon puoli tuli kahlattua läpi (Kuva&Kameran lopulta kiersin kaukaa, ettei iske mitään houkutuksia), HHF:n puolella expossa seikkailun lisäksi jonkin aikaa tuli seurattua mm. maastakäsittelykilpailua ja 130 cm esteluokkaa. Nopeasti se päivä taas kului hyvässä seurassa :) Loppuun vielä tempaistiin Kati Riesenin Hevosen stressitön koulutus -esitys infolavalla ja sitten olikin aika suunnata kotiin kohti Kouvolaa. (Hei muistaahan kaikki sitten leimata sen parkkilippunsa ennen kuin yrittää ajaa ulos? Ettei tulisi niitä kivoja jonoja kun joku tukkii portin. Joka vuosi. Kiitos.)

Mitään ei taas varsinaisesti ollut tarkoitus ostaa, mutta Ratsastajainliiton ständillä muistin uudistetun Ratsastuksen Käsikirjan, josta nyt sitten omistan vuosien 1976, 1990 ja 2015 painokset, sillä pitäähän sarjan olla täydellinen. Hobuloven karkkikaupassa puolestaan pääsi vaaleanpunaisia riemunkiljahduksia kun näin Haas Girlie Girl Diva -harjan.. Minulla on aina ollut vaikea suhde pinkkiin väriin, mutta sen jälkeen kun siitä tuli Minin ja Lindan (kenttä)kisaväri, olen saanut ihan hyvällä omallatunnolla oppia rakastamaan sitä ja ostella kaikkea ihanaa ja vaaleanpunaista. Kyllähän tuo sinne (musta-pinkkiin) kisakassiin oli kaiken muun pinkin sekaan saatava :) Nyt jälkikäteen ehdin kyllä jo harmitella, että tuo lampaankarvan ja hevosenjouhen yhdistelmä on niin ihastuttava, että ihan tuonne omaankin kisakassiin olisi sellainen mahtunut, joskin ehkä vähän säädyllisemmässä tummansinisessä värissä. Täytyy pitää silmät auki, jos sellainen tulee vastaan..

Messuilla puolestaan suljin silmiäni tiukasti Manskin ständillä etten sorru mihinkään hulluihin Eska-heräteostoksiin. Sen verran kurkkasin kuitenkin sormien välistä tarjontaa, että ehdin kirota Eskadron Paisleyn kovin houkuttavat tarjoushinnat, itse kun olin jonkun hetkellisen mielenhäiriön vallassa tilannut suoraan Manskilta malliston ilmestyessä ihastuttavan kouluhuovan, fleeceloimen ja harjakassin.. Kun minullahan ei ole yhtään huopia, loimia eikä ainakaan kolmea harjakassia. Köh. Tuo mallistohan on rajoitetussa myynnissä vain tietyissä liikkeissä Saksassa, ja nyt siis Manskin Suomen-turneen ansiosta saatavilla myös täällä. (Ehkä saatoin vähän purnata myös sitä, että mun ekslusiiviset erikoisuuteni eivät ole nyt niin erikoisia. Ehkä.)

Kaiken kaikkiaan kuudennellakin kerralla tarjolla oli tuttu ja turvallinen HHF - ei mitään mullistavia muutoksia totuttuun kaavaan, mutta edelleen sopiva kattaus niin antoisia tietoiskuja, erilaisia kisa- ja show-ohjelmia sekä tietysti hyvät mahdollisuudet shoppailuun. Hyvin sai päivän taas kerran Messarissa kulumaan, eli eiköhän ensi vuonnakin jatketa samalla kaavalla.

Yhteistyössä Helsinki Horse Fairin kanssa