Ensi vuonna uudestaan? (SRK 2014)

No, niinhän siinä sitten kävi, että koko viikon jännittämisen jälkeen oli pakko perjantaina perua Minin laatuarvosteluosallistuminen, kun ratsastajan vointi ei ottanut parantuakseen. Tuli toki viikon mittaan jossiteltua, saisiko jostain varakuskin näin lyhyellä varoitusajalla, mutta kun siinä tapauksessa minun olisi itse pitänyt lähteä Miniä Äänekoskelta hakemaan, olisi kilometrejä yksinkertaisesti kertynyt aivan liikaa (yhteensä n. 1200 km - hakupuoli olisi vielä ollut inhimillinen, kun olisin voinut perjantaina lähteä Äänekoskelle ja sieltä lauantaiaamuna kohti Ypäjää, mutta sunnuntain paluusta olisi tullut aivan älytön jo oman jaksamisen kannalta). Jos tammassa olisi sellaista joka askeleesta pursuavaa Laatua, että sen uskoisi olleen täydellä varmuudella palkintosijoilla vieraankin ratsastajan kanssa, olisi osallistumisen eteen vielä voitu siirtää vuoria, mutta kun ihan realistisesti tulostavoite oli "tasainen ja kiva"... Vuoria oli nyt vähän liikaa.

Pettymys oli tottakai valtava sitten kun päätös oli lopullisesti tehty, mutta toisaalta kun siinä oli jo monta päivää elänyt tulisilla hiilillä, psyykaten itseään siihen että ei Mini kuitenkaan Ypäjälle pääse, mikä tahansa päätös oli siinä vaiheessa osaltaan myös huojentava. Siinä ei kyllä omakaan kuninkaallisreissu paljon kiinnostanut, vaan mietin lähinnä kuinka monta ämpäriä Lidlin cookiedough-jäätelöä saan haettua tämän johdosta säästyvillä rahoilla - tähän kohtaan voit maalata mielikuvan Kristasta, joka kaikista romanttisista komedioista tuttuun tyyliin itkee silmät päästään ja kauhoo isolla lusikalla jäätelöä pyjama päällä, tosin läppärissä pyörisi siinä tapauksessa Hevosopiston sivujen livestream. Kaveri, jonka matkassa reissuun oli tarkoitus lähteä, sai kuitenkin ylipuhuttua, joten tyydyin yhteen jäätelöön. On siellä ilman hevosta pärjätty aiempinakin vuosina, ja olihan osallistumassa sentään tuttuja joita kannustaa...

Lähtö oli lauantaina aikainen, kun kaverin 5-vuotiaan lähtöaika estekokeessa oli kello 11:15. Vaikka luulin olevani jo aika sinut poisjäännin kanssa, kyllä väkisinkin vähän kurkkua kuristi siinä kohtaa, kun seisoin Estekentän laidalla ja kello näytti about Minin lähtöaikaa (sopivasti olisi ollut juuri pari hevosta ennen Liiaa).. Mietin jo mitähän tästä oikein tulee, ja kannattiko koko reissuun edes lähteä, mutta onneksi fiilis lähti siitä nousuun. Kuninkaallisissa onneksi sitä tekemistä ja näkemistä riittää, pääsee tapaamaan pitkästä aikaa mm. mollin aikaisia tuttuja ja näkee hienoja hevosia. Kotona olisin vain harmitellut Miniä ja varmasti myös sitä, etten itsekään paikan päälle lähtenyt. Oli myös ihan kiva olla vaihteeksi kuninkaallisissa ilman sen tarkempaa aikataulua, kun hevosen kanssa oli tarkoitus paikalla olla, en ollut "varautunut" katsojana olemiseen. Normaalistihan minulla on tulostettuna liuta lähtölistoja ja aikatauluja, mitä on nähtävä, kuka menee missä ja milloin, ja mihin sen jälkeen on jo riennettävä :D Tänä vuonna osasin pysyä kaukana myös orikavalkadista - ahdistun jo viime vuotisia videoita ajatellessakin. Ehkä joskus hankin uuden koneen joka nekin jaksaisi pyöritellä julkaisukuntoon. Tämän vuoden kuvat sain kuitenkin jo ladattua nettiin! Huikeaa siihen nähden, että Ypäjä13-kansiota en edes suostu avaamaan. Kuvat ovat kyllä ihan suoraan sanoen aika kamalia kun ovat puolihuolimattomasti sieltä täältä räpsittyjä, enkä vaivautunut niitä sen kummemmin käsittelemään tai rajaamaan, koska siinä tapauksessa ne eivät ikinä päätyisi näytille asti.. Minun ei oikeastaan ollut tarkoitus kuvata mitään muuta kuin tuttuja, mutta enpä minä osaa ilman kameraakaan pitkään olla, aina se tiensä takaisin käteen löytää. Lauantaina olimme ihan loppuun asti Ypäjällä, ennen kuin lähdimme etsimään (kebabin kautta) hevosen yösijaa ja omaa majoitustamme. Kylä-Heikkilän majoitus Loimaan Virttaalla olikin oikein mukava paikka.

Lauantaina koulumestaruuden voitti Rosmo

Tätä on pakko saada!!

Tähän väliin pieni mainoskatko - sunnuntaiaamuna ennen lähtöä Ypäjää kohti puunasimme Liiaa viimeisen päälle kisakuosiin koulurataa varten, ja pääsin tutustumaan aivan ihmeellisen ihanaan tuotteeseen! Vetrolin Green Spot Out -kuivashampoon oli kaveri hankkinut Viljar Shopista, ja kylläpä muuten on tehokasta tavaraa. Tämän ei tietenkään pitäisi olla yllätys että Farnamilta laatua tulee, onhan Vetrolin Shine ollut suosikkini jo kymmenkunta vuotta, mutta jotenkin en ole koskaan herännyt kuivashampoiden maailmaan vaan nähnyt ne enemmän kimonomistajien kikkakolmosina. Sunnuntaina työstön kohteeksi joutuivat sitkeät pihkapaakut, joita tunnetusti on vaikea hevosesta poistaa shampoopesussakaan. Näitä on jo menneenä kesänä Vermon poninäyttelyssäkin kirottu (missä muuten esitin taas Kuuksolaisia, ja Liia olikin oikein Paras Tamma). Öljyhän niihin auttaa, mutta jos hevonen pitää saada kehäkuntoon just-nyt-heti, ryhdypä siinä sitten uittamaan hevosta öljyssä, joka puolestaan ei lähde hevosesta pois millään. Tätä Green Spot Outia sitten testattiin, ja kas! Suihkautus, vähän rapsuttelua piikkisuan kanssa, ja sen kuin pyyhkeellä vetäiset puhtaaksi. Aine myös kuivuu nopeasti jättämättä jälkeäkään hevosen karvaan, joten se on täydellinen tällaisiin viime hetken puunauksiin. 10+ tälle, pakko tilata joskus.

Sunnuntai oli samanlaista siellä täällä haahuilua kuin lauantaikin. Jännittävimpiä hetkiä elettiin Kasvattajakilpailun esteillä toisessa osakilpailussa - sinnehän sitä ensi vuonna Minin kanssa olisi aikomus tähdätä. Suurinta kannustusta minulta sai koulukaverin tyrmäävän hieno Palon Totemi, joka lopulta sijoittui kuudenneksi. Ehkä siinä olisi Minille sulho joskus ;)

Palon Totemi

Kun seurueemme lähti hevosen kanssa jo aiemmin kotimatkalle, löysin itselleni toisen kyydin kotiseuduille, ja näin tuli sunnuntainakin katseltua kisat ihan loppuun asti. Meidänhän oli tarkoitus hurrata 12. sijan 5-vuotiaiden laatuarvostelussa saavuttaneelle Tarulandian Mäntymäen Voitolle (i. Sumiainen) kun sen nimi palkintojenjaossa kuulutettaisiin, vaikka hevonen ei paikalla enää ollutkaan, nimittäin Sumiaisen omistaneelle kaverilleni kansliasta vahvistettiin kahdentoista luokassa sijoittuvan.. Vaan eipä siellä mitään Voittoa kuulutettu, ja pienen selvittelyn jälkeen aukesi, että 12 olisi sijoittunut, jos lähtijöitä olisi ollut se 45, mutta kun Mini oli pois, hevosia oli vain 44. Sori vaan Taru, torpattiin teidän ruusukekin vielä kaiken hyvän lisäksi.. :) (Jälkieditointi: Kuten alla kommenteista selviää, tuloslistoissa oli virhe, hevosia oikeasti startannut 45 kpl, ja Voitto lopulta sai kuin saikin ruusukkeensa!)

Kotona olin sunnuntaina lopulta yhdentoista aikoihin, ja pitkän päivän jälkeen olikin suunta suoraan petiin. Maanantaiaamuna odotti taas arki kellonsoitolla 4:50.. Reissu oli, lähtökohdista huolimatta, oikein onnistunut, mukavassa seurassa hauskaa kyllä riitti ja vähän sai itsekin Liian matkassa maistaa kisahuumaa "oman" hevosen kanssa. Olisihan se ollut hienoa nähdä, mihin Minin rahkeet ikätoverien seurassa riittävät, mutta nyt kävi näin. Ensi vuonna sitten sinne Kasvattajakilpailuun, jos onni on myötä.

Aika tiivistä hevostelua onkin taas luvassa. Paluu Ypäjälle tapahtuu jo perjantai-iltana, kun lauantaina esitän kahta varsaa (sumppilaiset vuotiaat o. Kuukson Kaipaus ja t. Epona Huisko) valtakunnallisessa varsanäyttelyssä. Sunnuntaina puolestaan Turman tallilla Sippolassa kurssittaa Teija Sillgren, joten lh-henkisiä ahaa-elämyksiä ja iso nippu kuvia odotettavissa. Ja sitten viikon päästä on taas näyttelyitä - lauantaina Urjalassa kantakirjauksessa Kuukson Amaliia (jotta asia ei jää epäselväksi, painotettakoon että hoidan vain rakennearvosteluosuuden) ja varsanäyttelyssä Kuukson Josefina. Lenkkarit on vedettävä jalkaan myös sunnuntaina, kun Anjalassa on KJR:n järjestämä suomenhevosten show-näyttely, esitystehtäviä sielläkin ja pitää varmaan yrittää kameran takanakin vähän hillua, niin saisi seuran sivuille jotain materiaalia. Yhden väliviikonlopun ehtii hengähtää ennen Tallinnan Horse Show'ta. jonne seuran kanssa tehdään matka. Sitten onkin vuorossa seuranmestaruudet ennen Helsinkiä, mutta vähän tuntuu siltä että HIHS taitaa jäädä väliin elleivät SHKL:n ständille kaipaa "töihin" (vähän oli kyllä puhetta jo). Että semmoiset syyssuunnitelmat...

Keuruu 23.-24.8.

Tämä  reissuhan tapahtui jo yli viikko sitten, mutta yritetään nyt saada se blogin puolellakin prosessoitua odotellessa tulevan viikonlopun rientoja. Keuruulla siis olivat Minin ensimmäiset aluekisat - ja vielä kenttä-sellaiset!

Itse lähdin matkaan lauantaiaamuna, kun koulukokeen lähtöaika oli aika myöhään, harrasteluokan ollessa luokista viimeinen. Mini & Linda olivat saapuneet edellisenä iltana ja majoittuneet kisapaikalla Korpi-Jukolan tilalla jo yhden yön, niin sai ponskikin vähän tuntumaa suuren maailman meininkeihin. Kaksipäiväiset kenttäkisat olivat hyvä kenraaliharjoitus laatuarvostelua varten, kun sai harjoitella niin kahtena päivänä suorittamista kuin vieraassa paikassa yöpymistä. Myös hevosenomistajan hermot saivat pientä ensimakua siitä mitä voin vain kuvitella tulevan viikonlopun olevan! Melko lailla sieppaa mahanpohjasta jo nyt Ypäjää ajatellessa, ja eletään vasta tiistaita... :D

Yritetään nyt kuitenkin palata hetkeksi menneeseen eikä panikoida tulevaa. Kisapaikalle saavuin lauantaina hyvissä ajoin, joten ehdin rauhassa majoittua pihapiirissä sijaitsevaan aittaan ennen kuin lähdettiin varustamaan ponia. Verkka oli maneesissa, ja pienten kommellusten (purkautuneen letin pikakorjaus ja kannusten kääntöä) kautta matka vei kouluaitojen sisään. Nämähän olivat kaiken kukkuraksi Minin ensimmäiset "koulukisat", mutta eipä se mitään aidoista tuumannut, eikä sitä kukaan tainnut odottaakaan. Radan (Helppo C:1 2000) puksuttivat läpi tuloksella 59 %, hieman hätäisesti mutta oli oikein kivan näköisiä pätkiä.

Radan kuvasin videolle joten siitä ei ole juuri kunnollista kuvamateriaalia valokuvien muodossa, mutta tämä radalla verkkailusta

Nämä ovatkin sitten tosi laadukkaita kaappauksia videolta - yrittäkää kestää!

Loppuverkkailujen jälkeen hoidettiin poni pois ja ryhdyttiin odottelemaan estekoetta. Kisat käytiin yhdellä kentällä, joten aikaa oli oikein mukavasti, ensin odotellessa harrasteen viimeisetkin kouluradat päätökseen, sitten vuorossa olivat radanrakennuksen jälkeen ensin helpon ja tuttarin estekokeet. Meille ensikertalaisille ainakin ihan hyvä paikka aloittaa tällaiset kisat, joissa kaikki on lähekkäin (oma majoitus, traikkuparkki, talli, kenttä & maneesi) sekä meno rauhallista ja selkeää. Paikkahan oli myös ratsukolle ennestään tuttu, kun siellä ovat käyneet maastoestevalmennuksissa jokusen kerran. No, lopulta koitti aika laittaa ponille estevermeet päälle. Talutellessani Miniä verkkamaneesia kohti se katseli silmät selällään kentällä olevia esteitä - siis häh, saako tänään hypätäkin vielä! Tämmöisiä päiviä lisää!

Tällä pörinällä ei menty ihan radan loppuun asti, kun bensa meinasi loppua matkalla ja harmittavasti viimeiseltä esteelta tuli puomi mukaan. Radalta suoraan eläinlääkärintarkastukseen, mistä heltisi starttilupa maastoon. Tuloslistan valossa sinne lähdettiin viimeiseltä sijalta (12./12), mutta eihän tässä oltu hakemassakaan muuta kuin ehjää hyvänmielensuoritusta koko porukalle. Ja hyvä mieli ensimmäisestä päivästä jäikin. Loppuilta kului käydessä kylillä syömässä ja kaupassa, sekä luonnollisesti hevosta hoitaen ja kävelytellen.

Sunnuntaina maastokokeet alkoivat vasta klo 11, joten aamullakaan ei sen hurjempi kiire ollut. Linda oli käynyt aamulla syöttämässä ponskin "hevosenhoitajan" vielä vedellessä sikeitä, mutta olihan sitä jossain kohtaa aamupalalle noustava. Harjattiin ja suojitettiin (reteästi puhun koko ajan monikossa mutta taisi Linda nekin itse tehdä :D) Mini satulaa ja suitsia vaille valmiiksi, ja lähdettiin maastoradan varteen katsomaan muutamia tuttarin menijöitä. Itse jäinkin sinne luokan loppuun asti, kun Linda lähti laittamaan ponin valmiiksi ja tulivat sitten verkkaamaan maastoradan viereiselle kentälle.

Mulla mitään kädet tärissyt! Ei. tämä ei ole kuvakaappaus videolta vaikka laatu antaisi ymmärtää niin. Verkkahyppyjä.

Turhat runoilut sikseen. Saattoi omistaja-kasvattaja-kuvaaja-hevosenhoitajaa sen verran jännittää että kaikki muistikuvat on  oikeastaan kuvamateriaalin varassa :D Ennen Minin ja Lindan lähtöä siirryin verkkakentän laidalta maastoradan keskelle, mistä mahdollisimman hyvin näki vähän joka suuntaan. Yhtään "kuvausestettä" ei näköpiiriin sattunut, mutta otinkin suosiolla videota osuuksista jotka sattuivat edes jokseenkin näkyville. Yhden klipin latasin Facebookiin mutta se ei nyt suostu upottamaan sitä tähän - linkki riittäkööt. Matkaan siis lähtivät, jos eivät aivan lentäen niin reippaasti kuitenkin. Kakkosesteen jälkeen Mini vähän pelästyi kirjaimellisesti puskista ilmestynyttä yleisöä ja ratahenkilökuntaa ja oli vetää liinat kiinni, mutta Linda sai tsempattua sen eteenpäin yli pelottavan risteyspaikan ja seuraavan esteen. Sitten katosivatkin metsiin. Hieman yliaikaa tuli Minin tökättyä vedelle, kun lätäkön reunoille oli tuotu hurjia pelastusliivejä pelokkeeksi, mutta koska se ei ollut este, ei virhepisteitä kuitenkaan kertynyt. Esteet sujuivat leikiten ja reippaasti poni laukkasi loppuun asti (yo. linkin videossa radan viimeiset esteet) ja maalissa oltiin. Sijoituskin nousi onnistuneen maaston myötä pari pykälää (lopulta 9./12), mutta fiilisten puolesta Linda & Mini olivat kyllä vähintään maailmanmestareita! Varusteiden purun ja ponin pesun jälkeen lähdin vielä kävelyttämään Miniä, eikä sitä väsymys ainakaan painanut, hyvin terhakkaasti laittoi kaviota toisen perään. Sitten vain kamat kasaan ja kohti kotia - no, siis Minin kotia. Menomondeo kurvaili koppi perässä Äänekoskelle ja jatkoimme sitten auton kanssa kohti omaa kotia.

Korvat hörössä kohti viimeistä estettä, niin sitä pitää :) Lisää screenshot-laatua.

Jee, sain reissupostauksen lopultakin aikaiseksi. Tulevana viikonloppunahan sitten mitataan ponin laatu ikätovereita vastaan laatuarvostelussa Ypäjällä. Mutta ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ratsastaja kärvistelee parhaillaan 39 asteen kuumeen kourissa, joten pidetään peukut pystyssä ja fiilistellään vasta jos ja kun ollaan paikan päällä! Lähtölistat ilmestyivät tänään, ja Minin vuoro koittaa lauantaina esteradalla hieman ennen kello yhtätoista. Sunnuntaina askellajeja koetellaan puoli kahdentoista maissa. Sikäli kun blogilla vielä aktiivisia lukijoita on ja joku tämänkin postauksen loppuun asti on kahlannut, tulkaahan ihmeessä kannustamaan Miniponia (ja henkiseksi tueksi omistajalle) jos kuninkaallisissa liikutte :)