Kaikki päättyy joskus

Huomenna Mimmua sitten tullaan hakemaan uuteen kotiinsa Espooseen. Viimeisistä päivistä ollaan otettu kaikki ilo irti - eilen naruriimuratsasteltiin kentällä ja tänään heitettiin melkein 30 kilometrin maastolenkki paukkuvassa pakkasessa.

Tämän videon olen postannut jo aiemminkin, mutta korvatkoon se kaikki ne sanat jotka juuttuvat kurkkuuni ja näppäimistölleni..

Don't cry because it's over. Smile because it happened.

Varustepostaus: Elintärkeät

Varustepostauksia toivottiin ja saamanne pitää! Tämä onkin samalla blogin 150. postaus, joten olkoot se samalla erikoispostaus sen kunniaksi. Koska hevosten varusteiden penkominen läpi tuntuu tällä hetkellä turhan vaativalta urakalta (ja kasa satulahuopia pitäisi käyttää pesulassa), aloitan omista vermeistäni. Siispä, TOP 5 (+ bonus): Mitä ilman Krista ei millään pärjäisi. Käytännönläheinen aihe siis, jätetään ne materialismin ylistykset toiseen kertaan, tai kertoihin ;)

1. Kyra K Edinburg -takki

Ratsastaja ei näillä leveyksillä pärjää ilman hyvää talvitakkia. Se on asia jonka varmasti jokainen voi allekirjoittaa. Omasta naulakostani löytyy niin Kingslandia, Equilinea kuin Wahlsteniakin, mutta yksi on iänkaikkisesti ylitse muiden; Kyra K:n Edinburg. Laadukkain, kestävin, käytännöllisin ja vain yksinkertaisesti parhain takki mitä kuvitella saattaa. Nykymuoti suosii alaselän paljaaksi jättävää bombermallia, mutta itselleni Edinburgin mukainen ratsastustakkimalli on se ainoa oikea. Se suojaa, se lämmittää. Ja ne käytännölliset ominaisuudet! Tuskin on montaa takkia, jossa olisi näin paljon taskuja. Ehdoton lempi-innovaationi ovat Edinburgin hanskataskut ison etutaskun päällä. Niihin voi myös märät tai lumiset hanskat tarpeen mukaan sujauttaa ilman pelkoa niiden hukkumisesta, tai siitä että muut taskussa olevat tavarat kastuvat. Isossa etutaskussa on jopa erillinen, neppareilla kiinnitettävä Sugar Pocket - hevosten makupaloja varten, luonnollisesti, ilman että sokeri tai muut muruset tahraavat isoa taskua. Takin sisältä löytyy vielä yksi tasku ja kännykkätasku, sekä rinnuksilla on molemmin puolin vielä taskut. Edinburg muuttaakin sinut ihmislinkkuveitseksi tai oman elämäsi macgyveriksi: mukana kulkevat kaviokoukut, taskukokoiset työkalut, pienet Helosan-tuubit, varahokit, harjakammat, paalinarunpätkät, kumilenksut, mitä ikinä voit kuvitella tarvitsevasikaan. Kuin pisteenä i:n päälle kokonaisuuden kruunaa selästä esiinvedettävä RIDER-heijastinläppä.

Surullisinta Kyra-vaatteiden palvonnassa on tietenkin se, että niitä ei enää valmisteta. Ennen koko tuotannon lopettamista vuosiksi markkinoilta kadonneesta Edinburgista tehtiin vielä päivitettyä painosta pari vuotta sitten, mutta näidenkin metsästäminen on varmasti kiven alla. Onneksi minun takkini palvelee vielä vuosia. Kovasti hakusessa on kuitenkin uusi kesämallin sama takki eli Traveller, koska yli kymmenen vuotta vanha entiseni on jo parhaat päivänsä nähnyt ja nauttii lähinnä museostatusta vaatekaapissani. Elin vahvasti siinä toivossa että Edinburgin uudelleenlämmityksen myötä myös Traveller olisi tullut uudestaan myyntiin - no ei, kun koko merkki otti ja loppui :(

2. Roeckl-hanskat

Itse käytän hanskoja oikeastaan aina hevosten kanssa puuhaillessa. Tapaturma-alttiina ihmisenä yritän edes sen verran panostaa turvallisuuteeni, että en kuori nahkoja käsistäni hevosten rempoessa. Ja tallitöissä kädet ovat ihan riittävän kovilla muutenkin. Tarpeeksi monta kertaa rystyset auki raspattuani olen jopa opetellut käyttämään hanskoja kavioita vuollessa. Mutta siinä missä tallitöissä välttävät mitkä tahansa työhanskat, on ratsastushanskoista yksi merkki ylitse muiden..

Loin katseeni Roeckeihin ensimmäistä kertaa kymmenkunta vuotta sitten ja jo ensihipaisusta tiesin, että mikäli vain mahdollista, muilla hanskoilla en tule enää koskaan ratsastamaan. Light & Grip on minun valintani ja tulee aina olemaan. Hanskojen kestävyyttä monesti moititaan, mutta minulle se on käytännössä aivan sama: hinta ei mielestäni ole niin suuri, etten voisi aina silloin tällöin uutta paria ostaa, vaihtelukin virkistää. Halpakopiot ovat aivan toista maata, minulle Roeckl on ehdottomasti numero 1. Tällä hetkellä omistan neljä käyttökuntoista paria: harmaat mustilla kanteilla, tummansiniset valkoisilla kanteilla, sekä kahdet (!) valkoiset näyttelykäyttöön, joista toiset ovat talvimalliset. Ihan noilla kesämallin hanskoilla sinnittelen pienet pakkaskelitkin kunnes luovutan ja vaihdan ihan tavallisiin talvihanskoihin, haaveissani siintää että vielä jonain päivänä otan ja investoin Roecklin Primaloft-toppahanskoihin, mutta sitä päivää odotellessa tyydyn vain hiplaamaan niitä friikin näköisenä aina kun olen jossain hevostarvikeliikkeessä..

Tästä taidekuvasta vastasi veljeni. Pyysin kyllä kuvaamaan koko ratsukkoa (lopputulokset vaihtelivat pienestä möntistä kaukana horisontissa tähän), mutta tuli nyt tällekin kuvalle käyttöä :D

3. Eskadronin groom bag + sisältö

Tapojeni vastaisesti lainasin kuvaa: http://www.equestrianhaus.co.uk/products/tack-bag/568

Kun takin taskut eivät enää riitä kaikkeen mitä ihmislinkkuveitsen tulee kantaa, tulee apuun Eskadronin groomilaukku. Tämän voisi laskea pelkäksi statussymboliksi, mutta minulle se on samanlainen aarrearkku kuin Muumimamman käsilaukku. Sinne mahtuukin sitten kaikki mitä ikinä tarvitsee. Kisa- tai näyttelyreissulla yleensä kassin mukana kulkee pari viimeistelyharjaa, "lampaankarvalapanen", kaviokoukku (talvella hokkiavain), sakset, jouhiharja, hiuslakkaa, babyoilia, silikonitippoja tukan viimeistelyyn (ja kahden viimeisen käsittelyyn kertakäyttöhanskoja!), kumilenkkejä, ja kameralaukkukin mahtuu kassin uumeniin. Kassin reunoilla oleviin taskuihin mahtuu showshinet, ötökkämyrkyt (Effolin putelit sopivat aivan täydellisesti noihin lokeroihin), juomapullo, pieni pyyhe, sokeria/makupaloja kätevästi käden ulottuville. Tässä postauksessa lienee jo tullut ilmi, että arvostan taskuja yli kaiken. Taskujen kanssa on helppo ylläpitää järjestystä. Tavarat eivät ole sikin sokin, vaan kaikilla on oma paikkansa ja ne löytyvät ilman rasittavaa kaivamista ja penkomista. Reissuun lähtiessäkin on vaivatonta, kun tietää että kassin sisältö on aina siellä valmiina, eikä tarvitse erikseen kaivaa niitä sieltä sun täältä, jolloin jotain unohtuu kuitenkin. Groomilaukun lisäksi minulla on yksi Ikea-kassi aina "lähtövalmiina" reissukassiksi johon pakata kulloinkin tarvittavat varusteet: siellä majailee aina mm. ensiapulaukku, iso pyyhe, puukko ja varariimu- ja naru. Just in case. Minä kun vihaan pakkaamista yli kaiken, on helpompaa että edes ne joka reissussa pakolliset tavarat ovat jo valmiiksi kasassa ;)

 

 4. Hevea Purofort -saappaat

Vahingosta viisastuneena ostin ensimmäiset turvakärjelliset kumisaappaani vasta kun olin yhden varpaan jo tullut murtaneeksi. Likimain kahdeksan vuotta palvelleet Purofortit olivat etenkin viime syksyn sateissa elämäni valo, kun tuntui ettei pihassa pääse kuistia pidemmälle uppoamatta polviaan myöten mutaan.. Sen saman varpaan olen kyllä ehtinyt murtaa useammankin kerran, joten pitäisi ehkä uhrata rahaa useampiinkin turvakärkikenkiin - saappaiden lisäksi löytyy vain yhdet jodhpurit, jotka eivät ole jalassa pidemmän päälle kovin mukavat. Sen sijaan jos Mountain Horsen Stable Loafereita saisi turvakärjellä - ah! Niillä kuljenkin oikeastaan koko kesän, ne ovat niin mukavat, ja helpot sujauttaa jalkaan.

5. Kengityspakki

Mietin kovasti mitä keksin enää tälle viimeiselle sijalle, mutta kengityspakki oli lopulta melkoinen itsestäänselvyys. Kengityksen perusopit olen saanut hevostenhoitajaksi opiskellessa, ja omat välineetkin tulin ostaneeksi silloin kun minulla oli ylläpitohevonen Perhossa. Perussetin ostin Hevarilta, hintaa näkyy olevan edelleen sama 69 euroa joten ei ole iso investointi. Itse edustan vahvasti sitä koulukuntaa, että jokaisen hevosenomistajan olisi syytä opetella edes kengän irroitus/irtokengän lyönti ja auttavaa vuolua vahinkojen minimoimiseksi. Eipä tarvitse tuskailla viikkokausia kengittäjää odotellen ja seisottaa hevosta karsinassa parin löystyneen naulan takia. Tuo Hevarin myymä settikin sisältää jo käytännössä kaikki perusvälineet joilla voi pienet ja vähän isommatkin kriisitilanteet hoitaa. (Tosin täytyy sanoa että nuo kotkauspihdit ovat kyllä ihan lelut, itse vaihdoin ne melko pikaiseen Mustadeihin, mutta muuten nuo "economy"-välineet ovat olleet positiivinen yllätys kestoltaan ja palvelleet kai viisi vuotta jo, vähäisellä käytöllä tietysti.) Elikkä, suosittelen rohkeasti pyytämään kengittäjää vähän kurssittamaan tämän jalon lajin saloihin, ja hankkimaan pienen peruspakin varmuuden varalle ;)

Bonus: Tikkiliivi

Tämä ei mene niinkään enää käytännönläheisyyden piikkiin, mutta koska en ole vielä ehtinyt blogissa esitellä uutta liiviäni, käytän tilaisuuden hyväkseni. Tämän harmaan (väri näyttää todella kummalliselta kuvassa..) liivin tilasin Horzelta kun voitin blogikisan, takana luonnollisesti brodeeraus "Ratsumäen Talli". Tämän kanssa sitten näyttelykoitoksiin tänä vuonna! Itse olen kovasti tikkiliivi-ihminen, vaikka se onkin kai tuomittu joksikin ysärireliikiksi ja auttamattomasti vanhentuneeksi vaatekappaleeksi. Pah, tikkiliivi on klassisen tyylikäs, ja tulee pitämään pintansa aina, olkoot sitten kuumimpien muotien mukaan in tai out. Etenkin näyttelypukeutumisessa se on aina varma valinta.

Viimeistä viedään

Viimeistä yhteistä viikkoa Mimmun kanssa, nimittäin. Sen "kunniaksi" tänään vähän hankirälläystä kentällä ja pellolla.. Kuvia minusta ratsailla, oho!

Lisäksi aito mysteeri teidänkin ihmeteltäväksenne. Viime keväänä talviratsastussaappaistani meni vetoketjun vedin rikki, siis irtosi se "kieli" siitä. Eilen kaivoin ko. saappaat säilöstä ja putsasin ne, vedin oli (luonnollisesti) edelleen rikki. Tänään kun menin ratsastamaan - vedin oli kuitenkin ehjä..! D:

Blogi kokee muodonmuutosta

Banneri ja muutama muu seikka on työn alla, älkää siis ihmetelkö hieman keskeneräistä lookkia (kyllä, tuo banneri on vain välivaihe).. Pahoittelen epäjärjestystä ja jaan sen kunniaksi täysin randomin kuvan Sakarista Mimmun selässä, hope this helps :D

Ja hei, siihen edelliseen postaukseen kaipaillaan edelleen toiveita, kysymyksiä tahi ehdotuksia :)

Kysymyksiä, postausehdotuksia..?

Tiedän kyllä päivittäväni blogia aika epäsäännölliseen tahtiin, mutta nyt kun joku blogia ht.netissäkin suositteli (kiitos vain :)) saatesanoin "vähän vois useammin päivitellä", heitellään vähän verkkoja vesille ja katsotaan tulisiko lukijoilta ideoita tai parannusehdotuksia. Tämä koko Mimmun myymisjuttu on osaltaan syönyt postausintoa, enkä myöskään viitsi kirjoittaa angstivuodatuksia siitä miten kurjaa elämäni on.. Mimmun lähdettyä blogin päätähdeksi nousee tietysti Minja, ja kunhan sen kanssa täysipainotteisesti aloitetaan ratsun työt, varmastikin yritän tunnollisesti kirjata ylös mitä sen kanssa on tehty, ja miten on edistytty. Ihan jo siksi, että niitä on sitten myöhemmin mukava lukea ja muistella - sitä vartenhan koko blogi aikanaan on saanut alkunsa, lukijoiden kertyminen on ollut vain "bonus", mutta pitänee teidätkin huomioida jollain tapaa ja yrittää kirjoittaa vähän ahkerammin :) Lupaan siis parantaa tapani, mutta sitä odotellessa annetaan vuoro teille.

Elikkä.. Kysymyspostauksen voisin tehdä jos vain kysymyksiä lukijoilla on? Heitelkää rohkeasti. Samoin jos jonkin sortin erikoispostauksia toivoo niin ei kun tulemaan vaan. Nyt, aktiivisuutta lukijakullat.

Kirjapostaus, osa 2

Minun piti alunperin tehdä toinen osa kirjapostaussarjaani ratsastusaiheisista kirjoista, mutta kun totesin että muutama on lainassa maailmalla ja muutenkin niiden kattava esitteleminen on melkoinen urakka, tartuin kuitenkin ensin niihin mitkä minun piti jättää viimeisiksi. Random-kategoriaan mahtuukin sitten hoitoa, käsittelyä, ruokintaa, lääkintää, sekä niin hevosen kuin myös ratsastajan henkistä hyvinvointia..

Klaus Ferdinand Hempflingin Dancing with Horses on ensimmäisiä, ellei ensimmäinen englanninkielinen hevoskirjani. Matkassa kulkenut kymmenisen vuotta kuitenkin. Vaikuttava kirja luonnollisesta hevosmiestaidosta, kehonkielellä hevosen kanssa kommunikoinnista, ilman varusteita ratsastamisesta ja sen sellaisesta. Pollux-kirjakerhosta tullut Peer Werner Vogelin Luonnollinen hevosmiestaito - kokemuksia hevosten parissa on oikein simppeli johdatus lh:n maailmaan; aluksi käydään lyhyesti läpi millainen eläin hevonen luonnostaan oikein on, ja sitten on monipuolisia esimerkkitapauksia enemmän ja vähemmän ongelmallisista hevosista. Hieno kuvitus ja mielenkiintoisia tarinoita. Tiedonnälkäiselle seuraava askel voisi olla Hyvät hevosmiestaidot (Lisbeth Johnson, Marie Haglund & Ulf Owenede), joka opastaa yksityiskohtaisesti maasta käsin- ja ratsastusharjoitusten pariin. Hyvä tietysti muistaa, että kaikkea ei voi oppia vain kirjojen perusteella, joten käytäntöä kannattaa aina harjoitella osaavamman avustuksella ensin. Leena Kurikan Hevosesta - Käytännön psykologiaa arkeen puuttuu tästä kuvasta koska sekin on lainassa, mutta sitäkin voin suositella hyvänä johdatusluonteisena kirjana.

Sitten hieman toisenlaista näkökulmaa hevosenkoulutukseen. Tiiliskivimäinen Tuire Kaimion Hevosen kanssa on ehtinyt muodostua jo klassikoksi - eikä ihme, tämä järkäle sisältää ns. kaikesta kaiken. Vaikka kaikkea ei itse allekirjoittaisikaan, on se lukemisen arvoinen jokaiselle. Vähemmälle huomiolle mielestäni jäänyt Hevonen - Ensimmäinen oppaani on aivan erityislaatuinen lapsille ja nuorille suunnattu opas. Siinä missä meillä tyypillinen aloittelijoille suunnattu käännöskirjallisuus esittelee kaavamaisesti hevosrotuja ja ratsastuksen alkeita, on tämä todella virkistävä poikkeus. Monipuolisesti hevosta, sen käyttäytymistä, käsittelyä, hoitoa ja ruokintaa esittelevä opas antaa paljon myös aikuiselle lukijalle. Jos Hevosen kanssa onkin hieman raskaslukuinen jatkuvine viittauksineen sivulta toiselle, on Hevonen - Ensimmäinen oppaani kevyt johdatus siihen puoleen hevosesta jonka vanhan liiton kirjallisuus monesti unohtaa. Silmiähivelevän kauniista kuvituksesta vastaa molemmissa Kaimion kirjoissa Minna Tallberg. Sarja on saamassa jatkoa ilmeisesti peräti kolmen uuden kirjan verran tänä vuonna - niitä odotan innolla. Hevosen käsittely ja käyttäytyminen (toim. Virpi Nieminen) herätti ilmestyessään paljon kohua ja keskustelua - lähinnä Niemisen itsensä kirjoittaman ongelmahevoskappaleen vuoksi, jossa oli muutamia hieman kyseenalaisia (ja lainvastaisiakin) ehdotuksia ongelmien ratkomiseen. Kirjasta on vastikään otettu uusi painos, en tiedä onko sitä muokattu tästä alkuperäisestä? Joka tapauksessa, muutaman mädän omenan vuoksi ei tätä "koria" kannata jättää lukematta. Todella laajaan sisältöön mahtuu monen hevosalan ammattilaisen arvokkaita näkemyksiä.

Sarjassamme "randomeita verkkokauppaikkunaostoksia", jotka ovat osoittautuneet todellakin lukemisen arvoisiksi. The Problem-Free Horse (Claire Lilley) on alaotsikkonsa mukaisesti "omistajan opas turvalliseen, järkevään hevosenpitoon". Varsinainen niksipirkka, jota lukiessa löytää vastauksen melkein kysymykseen kuin kysymykseen. How Horses Learn (Dr. Debbie Marsden) on paikoin hyvinkin tieteelliseksi menevä kirja hevosen oppimisesta, ja siitä miten sen tiedon valossa hevosta tulee kohdella ja kouluttaa. The Horse Behaviour Handbook (Abigail Hogg) on melko samantyyppinen, mutta helppolukuisempi ja monipuolisesti kuvitettu.

Katse välillä ratsastajaan päin! Terhi Laurilan Uuden tyylin ratsastuksenopas sai paikkansa tässä kategoriassa, mutta oikeastaan sen olisi voinut sijoittaa minne tahansa käsittelyn, ruokinnan tai ratsastuksenkin alle. Yksi ehdottomia lempikirjojani (ja -kirjailijoitani) kautta vuosien. Tämä takertuu vähän samaan ongelmaan kuin edellisessä postauksessa esitelty Jalon kirja: selittää niitä puuttuvia linkkejä sen perusratsastusoppaan mallihevosen ja todellisen elävän eläimen välillä. Kertoo millainen eläin hevonen luonnostaan on, miten se käyttäytyy, miten se syö, miten itse asiassa kaikki mitä hevoselta odotamme on sille aika luonnotonta, mutta kun sen ymmärrämme, olemme askeleen lähempänä yhteyttä hevosen kanssa. Laurilan pakinoista tuttu tyyli vie lukijan mennessään ja huumorin keinoin sekä hauskoin esimerkein tekee kirjasta hienon lukuelämyksen. Pakkoluettavaa jokaiselle, tästä uusintapainoksia kiitos! Hevosvoimia (Anna-Kaisa Pitkänen) sukeltaa syvälle ratsastajan pääkoppaan, ja siihen mitä hevoset meille antavat. Ei vain terapiakäytössä, vaan ihan jokaiselle harrastajalle. Miten hevosharrastus auttaa arkielämän vaikeuksien yli, ja myös sitä, miten päästä eroon esimerkiksi ratsastuspelosta. Paljon ajattelemista tarjoava kirja. Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia jatkaa ratsastajan pääkopan penkomista Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen edellisen kirjan, Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia (joka saa esittelyvuoronsa aikanaan ratsastuskirjapostauksessa) tuttuun tyyliin. En voi muuta sanoa kuin että tätä lisää!

Ymmärrä hevostasi (Cherry Hill) on kirjahyllyssäni melko tuore tulokas ja suoraan sanoen en ole sitä vielä yhdeltä istumalta kokonaisuudessaan lukenut, vain selaillut pätkittäin. Selkeästi jaoteltu ja mukavasti kuvitettu opas hevosen luonnonmukaisesta käsittelystä ja koulutuksesta. Pia Nymanin Hevosen parhaaksi on monipuolinen kirjanen joka "antaa perustiedot hevosen fyysisitä, henkisistä ja sosiaalisista ominaisuuksista". Se esittelee myös vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joista vähemmän on suomeksi kirjoitettu. Kuvassa myös Horse & Rider -lehden mukana tulleet Holistic Horse Care ja A natural way with horses samaa aihepiiriä jatkamassa.

Anatomian oppikirjojen ehdoton kuningas on Suomessa tietysti Pauli Grönbergin Hevosen ABC, joka hienoin kuvin esittelee joka mahdollisen sopukan hevosen lihaksista ja luustosta. Siinä on myös hyvin kuvitetut venyttelyohjeet ja mielenkiintoinen osio hevosen vammoista ja kuntoutuksesta. Vuosia kirja oli hulluihin hintoihin nousevan ajojahdin kohde, mutta jokin aika sitten otettu uusi painos helpottaa nyt tämänkin hankintaa. The Horse Anatomy Workbook on simppeli peruskirja anatomiakuvilla - tämä pitäisi värittää itse ohjeiden mukaan, arvatkaahan kuka on saanut aikaiseksi.. ;)

Harrastelijakasvattajan kirjahyllyä valtaavat tietysti myös sen aihepiirin kirjat. Kaksi keskimmäistä, Tamman astuttaminen sekä Varsa, sisältyvät tuohon ensimmäiseen englanninkieliseen Breeder's Guide to Mare, Foal and Stallion Care -kirjaan. Suomeksi alan kirjallisuutta on niukasti tarjolla, kun Stig Holmstedtin, Monica Magnusson-Falkin & Lennart Peterson-Broddan Varsominen: Tamman kiimasta vieroitukseen ei ole vuosiin enää saanut kuin hyvällä tuurilla kirjaston poistohyllystä tai kovaan hintaan Huuto.netistä tai muilta markkinoilta. Uusintapainos tästäkin, pliis!

Lääkintäkirjoista puuttuu nyt joukosta Terve ja sairas hevonen, koska se asuu vakituisesti satulahuoneen kirjahyllyssä tallilukemisena Kyran kirjan ja kaikkien opiskeluaikaisten muistiinpanojen (siististi aihepiireittäin mapitettuna) seurana. Mutta suosittelut siitäkin, tietysti. All Horse Systems Go ja The Veterinary Care of the Horse ovat keskenään hyvin samankaltaisia kaikki kaikesta -järkäleitä hevosen terveyden- ja sairauksien hoidosta. Joukon jatkeena vielä Equine Fitness (Jec Aristotle Ballou), joka sisältää anatomiaoppia ja monipuolisia ratsastus- ja muita harjoituksia hevosen kunnossapitoon.

Tammen Suuri Hevoskirja 1-3 (kolmonen oli jossain piilossa ja täten ei kuvassa) kuulunee myös niihin kirjoihin, joita jokainen kirjastonkoluaja on joskus raahannut kotiinsa, siis jos on jaksanut. Sarjassamme "mitä tässä ei ole, sitä ei tarvita". Anneli Lillkvistin Ruokinnalla Tuloksiin (kuvassa tuorein painos eli 4 - numeroinnista huolimatta ne eivät ole sarjateoksia, vaan päivitettyjä laitoksia samasta kirjasta) on Se Kirja, joka jokaisen tulisi lukea huolella läpi ennen kuin menee ht.nettiin kyselemään typeriä ruokinnasta - koska se on kuitenkin ensimmäinen ohje jonka sieltä saa ;) Kotimaisen kirjallisuuden ainoa vain ruokintaa käsittelevä kirja, mutta mitäpä tämän kanssa kilpailemaankaan.

Loppuun vielä vähän sekalaisia.. Johanna Viitasen Hevosen värit on, no, hevosen väreihin ja niiden periytymiseen perehtyvä kirja. Lukemisen arvoinen jo pelkästään kauniin kuvituksensa vuoksi, jos genetiikka ei kiinnostaisikaan. Suomenhevosen 100-vuotisjuhlan kunniaksi koottu Suomenhevonen (toim. Markku Saastamoinen) on ansainnut paikkansa jokaisen suomenhevosihmisen hyllyssä. Tähän kirjaan mahtuukin liki kaikki mitä suomenhevosesta vain voi kertoa: historia, sukulinjat, jalostus, koulutus..

Tämänkö piti olla se nopea ja helppo postaus? Aikaa kyllä tuhlaantui :D Toivottavasti edes joku piti tätä mielenkiintoisena! Seuraavana vuorossa siis ratsastusoppaita.. Jonka voisin kenties jakaa vaikka kahteen osaan, niin jaksaisin esitellä kirjoja hieman laajemmin.

Perjantai 13. päivä..

Tiedä sitten toiko epäonnen päivä nyt onnea vai epäonnea, mutta Mimmun eläinlääkärintarkastus oli tänään ja se läpäisi sen täysin puhtain paperein - joten ei muuta kuin kauppakirjan tekoon ja nimiä alle. Parin viikon päästä kutsuvat siis uudet maisemat..

Joo se on Mimmun vauvamaha siinä kuvassa..

Kuvatulvaa

Ministeri sai kolmevuotiaaksikääntymislahjaksi (voi sellaisia antaa) uuden nahkariimun ja ennen kaikkea nuo kauan himoitsemani harmaat lampaankarvapehmusteet Hööksin aleista. Vanha nahkariimu kun oli jäämässä pieneksi, ja tarvitseehan lapsella nuorella olla hieno matkariimu. Tekosyyt sikseen, tässä sitä kuvatulvaa:

Klip-klop, klip-klop, klipperi on pop

Karvamuumista tuli vaihteeksi karvaton muumi! Johan siitä viime klippauksesta onkin kulunut yli kolme kuukautta, ja Mimmun hirmuinen talviturkki oli sen näköinenkin. Kovasti meinasin silloin syksyllä että ajelisin sen kuukausittain että pysyy siistinä, mutta jotenkin tämä nyt taas venähti. Karvamuumiolemus alkoi olemaan jo kovin epäkäytännöllinen kuivatettava, joten tänään kaivoin klippausarsenaalini kaapista ja tehtiin nopeutettu karvanlähtöoperaatio. Lister Star oli totuttuun tapaan uskollinen ystäväni, mutta Lidlin Zoofari-merkkinen lemmikkitrimmeri ylitti taas kerran itsensä ja ostohintansa (noin 15 euroa). Ajattelin että pää saisi luultavasti jäädä ajamatta, koska siinä oli niin paksu karva että eihän tuo pikku rakkine siihen millään pure.. Vaan ei, tunnollisesti se paineli menemään, vain karkeiden otsakarvojen kohdalla armahdin pikkuista ja surautin koko läsinmitan isolla koneella. Siunattu kone. Noita ostan kyllä varastoon kunhan niitä taas seuraavan kerran on myynnissä. Mimmu otti viimekertaiseen tapaan päänsä klippaamisen ihan lunkisti, kuten koko operaation muutenkin. Kun pääkin kerran oli ajeltu, saivat jaloistakin kaikki karvat kyytiä. Tuli taas kerran aika hyvä vaikka itse sanonkin, mitä nyt vähän viimeistelyn tarvetta huomasin illalla Mimmua ratsastuskuntoon laittaessani..

Näyttää ihan hevoselta! Kameran mielestä oli jo iltahämärää. Koitan saada parempia kuvia joku päivä..

Kirjapostaus, osa 1

Olen jo pitkään suunnitellut jonkinlaisen kirjapostauksen tekoa, mutta aina vain lykännyt sitä sitten-ehkä-joskus-pinoon (seliseli). Nyt sain kuitenkin kipinän lähteä kirjahyllyjäni penkomaan, kun Pennie blogissaan oli aiheeseen tarttunut - ideakrediitit siis hänelle. Ja jotta hupia riittää pidemmäksi aikaa - tai ainakin jotain postausaiheita itselleni - teen kirjaesittelyni muutamassa osassa.

Kuten olen jo satakunta kertaa eri yhteyksissä maininnut, minä keräilen hevoskirjoja. Mitä vanhempia, sen parempi. Näinpä on luonnollista aloittaa kokoelmani senioreista, tai siis niiden parhaimmistosta/erikoisuuksista.

Kirjahyllyjeni kirkkain timantti on se mikä koko keräilyn aloittamisen on vuosia sitten innoittanut: Hevoshoidon käsikirja, Gummerus & Alfthan, 1917. Tämä kirja on löytynyt kaatopaikalta. Luit aivan oikein. Millaisia aarteita jotkut moukat heittävätkin pois! Kaikenkattava käsikirja on edelleen painonsa arvoinen kultaa. Yngve Bützowin Ratsuhevosen ja ratsastajan koulutus (1943) on Huuto.net-löytö, kuten suurin osa kirjoistani. Todella harvinaista kirjaa olin jäljittänyt jo vuodet, kun se lopultakin osui silmiini. Mitä ratsastukseen tulee, pyörää harvoin keksitään uudelleen, ja tämäkin opus on miltei kannesta kanteen edelleen aivan pätevää tietoa, ja aihealueiltaan huomattavasti laajempi kuin oikeastaan mitkään nykypäivän ratsastusoppaat. Kolmantena kuvassa on myös yksi suurista suomalaisen hevoskirjallisuuden klassikoista, nimittäin L.J. Fabritiuksen Kengitysopin käsikirja (2. painos, 1941). Tähänkään ei ole ajan hammas juuri purrut, vaan se on ollut vuosikaudet Se Kengityskirja.

Suomalaisesta hevoskirjallisuudesta on käytännössä mahdotonta puhua mainitsematta Soini Talaskiveä. Omintakeiseen tyyliinsä hän on kirjoittanut, kääntänyt ja toimittanut lukuisia hevoskirjoja. Etunenässä tunnetuin on varmasti Suomalainen hevoskirja, alunperin 1977 ilmestynyt eepos, josta itselläni on 1990 julkaistu toinen tarkastettu painos. Sen lienee jokainen kaikki lähikirjastonsa hevoskirjat läpi kahlannut joskus lukenut. Itseltäni löytyy myös Talaskiven Ratsastuksen opas (1967), joka on uudistettu versio alunperin 1939 ilmestyneestä Ratsastustaidon alkeet -kirjasta. Otavan julkaisemat Hevoskalenterit (itseltäni löytyvät 1974, 1975 ja 1977) ovat maanmainioita kirjasia joista löytyy "asiantuntijan hauskaa ja pätevää tietoa hevosista, näiden koulutuksesta ja hoidosta, hevosurheilusta". Talaskiven omintakeista kirjoitustyyliä on aina ilo lukea! Kuvassa lisäksi Talaskiven kääntämä ja Suomen oloisin sovittama Hevosharrastuskirja (1968), jonka lopusta löytyvä luettelo suomenkielisestä hevoskirjallisuudesta on ollut suuri apu etsinnöissäni.. Siinä missä samaan Mitä-Missä-Milloin-sarjaan kuuluva Ratsastuksen opas keskittyy yksinomaan aiheeseensa, Hevosharrastuskirja on kattavampi tietopaketti jossa käsitellään myös esim. terveydenhoitoa ja ruokintaa. Ruokinta onkin ehkä se rankimmin ajan vanhentama aihe näissä kirjoissa - vai miltä kuulostaa tavallisen lämminverisen ratsuhevosen rehuannos normaalissa työssä: 5 kg kauroja, 5 kg heiniä ja 5 kg olkia?

Mikäli edellämainittuun Talaskiven kirjallisuusluetteloon on uskominen, on Ratsastajan käsikirja (Viljo Forssell, 1922) se aivan ihka ensimmäinen suomalainen ratsastusopas, joten sehän oli tietysti hankittava kun sellainen vain vastaan tuli. Werner Walldenin Ratsastuskirjan näköispainoksen (2001) puolestaan olen ihan sattumalta pelastanut Inkeroisten kirjaston poistohyllystä, myöhemmin ostin ihan aidon asian (1952) Huuto.netin kautta. Tämä on sellainen kirja, mitä ehdottomasti suosittelen jos sen vain käsiinsä saa! Todella hauskaan ja elävään tyyliin kirjoitettu kirja, jossa on runsas kuvitus.

Näistä kaksi ensimmäistä ovat kulkeneet mukana jo lapsuudesta asti (ja sen näköisiä ovatkin). Anne Saarisen ja Seppo Laineen Ratsastuksen abc (1987) on monipuolinen, helppolukuinen ja hauska perusopas, SRL:n Ratsastuksen käsikirja (1990) kaavamaisen kuiva ohjesääntö josta en ole oikeastaan koskaan pitänyt. Jostain syystä olen kuitenkin hankkinut myös sen vanhemman painoksen, Ratsastuskäsikirjan (1976) kun halvalla sain..

Kirsi Tonttilan Varsasta kilpahevoseksi (1976) houkuttelee paitsi nimellään, myös lupaavalla alaotsikolla "Mitä jokaisen harrastajan tulee tietää ratsusta ja sen kouluttamisesta" mutta varsinainen koulutusosio ei ole montaakaan sivua pitkä - mutta ei kai sitten harrastajan tarvinnutkaan enempää tietää? Kirjan parasta antia ovat rotuesittelyt, sieltä oppii mm. että islanninhevoset ovat pörröisiä ja kömpelöitä. Marvi Jalon Miten tulen toimeen hevoseni kanssa (1980) on vuosia vanha kirppislöytö, eikä sekään ole onnistunut valitsemaan sisältöään kuvaavaa nimeä. Todellisuudessa tämä mahtava kirja on omien sanojensa mukaan "ystävän ääni silloin, kun kaikki tuntuu menevän pieleen kaviouralla" ja suunnattu täyttämään niitä jokaisen pikku ratsastajan mielessä olevia aukkoja, kun tuon SRL:n Ratsastuskäsikirjan tyylinen opas kertoo ideaalihevosista, joita ne 70- ja 80-luvun puolantuontituntsarit ja naapurin työhevoset eivät ihan olleet. Siihen aikaan, kun se ratsastuksenopettajakin oli vielä armeijankuria ylläpitävä puolijumala jolta ei mitä tahansa kysyttykään, mikä ei nykypäivän asiakaspalvelun ja pedagogian hengessä kävisi päinsä. Kirjan kruunaa ylistävä kappale Yksityishevosista. Yksityishevonen oli iloinen, herkkä, hyvin koulutettu hevonen jota tulee kohdella silkkihansikkain, jos Yksityishevosen Omistaja joskus sallisi luvan Yksityishevosella ratsastamiseen.. Nyt esteille! (Britta Bergström, 1979) on niin vahvasti kääntäjänsä ja toimittajansa Talaskiven näköinen, että sen voisi melkein laskea hänen kirjoittamakseen.. Suppeahkon mutta edelleen pätevän esteratsastuksen perusoppaan hieno puoli on, että vaikka muuten siinä ei hevosenhoitoa tai muuta käsitellä, on kavionhoidolle ja kengitykselle uhrattu monta sivua hyvine kuvineen. "Se kuuluu ratsastajan yleistietouteen", valistaa kirja, ja tämä seikka nykyään monelta unohtuu!

Yksi hevoskirjojen suurista käsitteistä on tietysti Ulla-Maija Aaltonen, eli kaikille tutummin Uma. Hevoshullussa vuosia seikkaillut Misty perheineen sai myös usean kirjan, joista itseltäni löytyvät Cappuccino - Kenttäkilpailun aakkoset (1989) sekä Minkin koulukirja (1979). Nämä liikkuvat markkinoilla melko korkeilla hinnoilla joten en ole niitä kovin hartaasti metsästänyt, kenttäkirjan löysin kirjaston poistohyllystä ja koulukirjan ostin joskus todella halvalla Huuto.netistä, kun sattui saamaan. Myös HH:n Misty vastaa -palstan kysymyksiä kirjaava Oma hevonen (1989) seisoo hyllyssä.

Tässäpä näitä! Ehkä nämä riittävät vanhusten osalta. Seuraavaan postaukseen taidan kasata (vähän tuoreempien) ratsastuskirjojen parhaimmistoa..

Jos lukijaa ryhtyi askarruttamaan, mistä tällaisia aarteita oikein löytää, on useaan otteeseen mainittu Huuto.net helpoin paikka aloittaa. Harvinaiset yksilöt ja halutut kirjat ovat tietysti hinnoissaan, mutta alle kympilläkin pääsee usein tekemään melkoisia löytöjä. Vertailua kannattaa tehdä, samaan aikaan voi eri myyjillä olla samaa kirjaa huikeilla hintaeroilla. Itse olen laiska kiertämään kirpputoreja, mutta aina ajoittain sieltäkin jotain sattuu mukaan, tosin yleensä vähän uudempia kirjoja. Vanhojen Hevoshullujen ja muiden lehtien hamstraamiseen kirpparit taas ovat yleensä kultakaivoksia :D