Voisihan tämä helpompaakin olla

Pikkuhiljaa viikottaiseksi muodostuva eläinlääkärikäynti kertoi, että edelleen häiriötä ja jättimäisiä follikkeleita esiintyy, joten taas piikki, ja katsellaan. Ei tässä oikein positiivisena jaksa pysyä, kesää toki on jäljellä, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa pitää varautua siihen, että tammaa ei edes normaaliin kiimaan tällä kaudella saada :( Hirmuisen myöhää astutustakaan en halua, koska kun se ensi kesänäkin on tarkoitus astuttaa oli alla varsa tai ei, pitää varautua samaan rumbaan uudestaan, eikä myöhäinen varsa ainakaan helpota asiaa. Olisiko sitten kuitenkin parempi jättää tamma tyhjäksi ja mahdollisesti kilpailuttaa sitä vielä, ja aloittaa ensi keväänä uudestaan järein asein.. Rahaa tähän prosessiin on palanut jo ihan kiitettävästi kaikkine ultrauksineen.

No, ei kuitenkaan heitetä vielä kirvestä kaivoon. Vielä on muutama kivi kääntämättä..

Tahtoo uuden vaavan :(

Mä olen häirikkö

Joo-o. Taas on ultrattu, ja häiriötila jatkuu, tällä kertaa meillä oli jo 10-senttiseksi venähtänyt follikkeli. Ei muuta kuin tujummat piikit kehiin ja katsellaan sitten taas hetken päästä.. Tai sitten myyn sen kilpakäyttöön luontaisella kiimanestolla varustettuna :P Pari rumaa sanaa voisi nyt irrota tähän väliin!

Toivottavasti-tuleva-isäpappa Sumiainenkin täydensi eilen Jyväskylässä kauden sijoitussaldonsa kansallisista kunnioitettavaan kahteentoista (13 startista!), ja nyt sillä on kasassaan I palkinnon KTK-luokkaan vaadittavat tulokset. Joten ei tässä nyt auta tammaa tyhjänä pitää, kun edellinen varsa menestyy huimasti näyttelyissä, ja orivalintakin kerää mainetta ja kunniaa..

Kahdettatoista ruusuketta juhlistettiin taidekuvilla lupiinipellossa

Horzen Blogikilpailu: I ♥ Horze

Hevostarvikeaddiktiotani olen puinut jo aiemminkin, mutta tilaisuuden tullen käytän häikäilemättömästi mahdollisuuteni hehkuttaa lisää tätä materialismin huipentumaa.

Horze on monelle merkkitietoiselle suorastaan kirosana - eiks teillä köyhillä ole varaa parempaankaan, mulla ainakin on viiden tonnin kamat aina päällä, ei noi ees mitään kestä. No pyh! Kun minua ei ole millään kansanedustajan vuosipalkoilla tai anteliaalla perintötilillä siunattu, ei todellakaan voi tai edes halua ostaa kaiken maailman merkkituotteita vain siksi, että ne ovat juuri nyt in (puolen vuoden sinua katsotaankin sitten pitkin nenänvartta, kun mallisto on jo vanhentunut). Siksi sitä mielellään hankkii sellaisia varusteita niin itselleen kuin hevoselleen, jotka ovat sekä hyvännäköisiä, kestäviä että lompakolle ystävällisiä. Ja hyvin usein näitä löytää juurikin Horzelta, joko liikkeissä käydessä tai nettikaupasta tilaten. Ja aina ei tarvitse lähteä "merta edemmäs kalaan", kun Horzen valikoimaa löytyy runsaasti myös läheisestä Agrimarketista. Uuden kuvaston ilmestymistä odottaa aina kieli pitkällä..

Minulla itselläni on lukemattomia paitoja, takkeja ja ratsastushousuja (edullisten hintojen vuoksi raaskii ostaa kivoja kausivärejäkin - lempparini ovat nämä, jotka löytyvätkin hyllystä molemmissa väreissä..). Kulutustavara kuten vaikka ratsastussukat ovat niin halpoja että niitä voi pitää varastossakin, ne kun aina hukkuvat kuitenkin :D

Tallin puolelta löytyy kaikkea ihan perustavaroista (hoitotuotteet, riimut, narut, jne.), suojiin, satulahuopiin ja loimiin, myös klipperini olen Horzelta ostanut kun viime joulukalenterin huipennuksena oli -24 % alennus kaikista tuotteista. Koko joulukuun jännitin jokaisen kalenteriluukun kohdalla, pitäisikö jo tilata.. Mutta kannatti malttaa viimeiseen asti, aikamoinen tilaus se olikin sitten :)

Hevosvarustesta pitää erityisesti hehkuttaa ihanan paksua ja lämmintä fullneck-villaloimea, nimittäin paksukaulaiselle suomenhevoselle kunnon kuivatusloimen löytäminen on aika tuskaa. Tuossa on todella tilava kaulaosa ja se kuivattaa nopeasti & lämmittää hyvin klipatunkin hevosen. Toista lempparituotetta, Nest-yhdistelmäpinteleitä minulla löytyy useaan satulahuopaan sopien, ne ovat todella näppärät ja kestäneet hyvinä paljosta käytöstä huolimatta. Myös Horzen todella hyvä heijastava ratsastusloimi on vertaansa vailla pimeillä maastolenkeillä.

"Kuva olis kiva" tai jotain sinne päin. (Okei, myönnetään, on se varsa yksivuotiskeväästä ainakin kehittynyt..)

Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, www.horze.fi.

Toivottavasti itsensä takaisin maksava mainos päättyy!

Suoritushevonen, ei kun.. Best in Show!?

Siis minähän Minjan yksivuotisnäyttelyn (III+) jälkeen vähän katkerana uskottelin itselleni että hei, kilpahevonenhan tästä tulee, mitä se niillä näyttelypisteillään tekee.. Vähän sillä ajatuksella olen jo Sumiaisesta varsaakin teettämässä, että siitä tulee sitten se minun showhevoseni joka saa kiertää kaikki maailman kissanristiäiset ja jonka kanssa kelpaa harrastaa näyttelyitä. Sitten, Mini saikin Sipoon näyttelyssä kakkosen.. No, onhan se ihan hieno, toki olin pisteisiin ja lausuntoon tyytyväinen.

Ja tänään sitten lähdimme Lappeenrantaan. Varsan lastaus sujui todella hyvin, se suorastaan innostuneena meni koppiin tutustumaan siellä jo odottavaan kaveriin, ja matkakin meni hienosti. Perillä selvisi että kaksivuotiaiden luokasta ovat jääneetkin kaksi muuta varsaa pois - taisto luokkavoitosta käytäisiin siis Minjan ja matkaseuramme, Kuukson Amaliian kesken, joten päivästä tulisi pitkä, kävi miten kävi. Ja molemmat varsat esittäisin putkeen minä, joten ei armoa paahtavassa helteessä. Minjan esittäminen ei mielestäni mennyt erityisen hyvin, se taas himmaili ravissa kuten teki Sipoossakin, eikä malttanut oikein seistä arvostellessa. Lausunto meni vähän ohi korvien ollessani toisen varsan kanssa kehässä kun sitä luettiin, päähän jäi vain "suurilinjainen tamma". Siitä sitten suoraan loppukehään kiertämään, ja kävihän tässä niin, että parhaaksi 2 v:ksi valittiin Mini! Häh, olin ihan puulla päähän lyöty. Ensimmäistä palkintoa vielä suitsiin ripustettiin. Veimme varsat valjastuskatoksille karsinaan odottamaan ja haimme arvostelupaperit..

© Milena Nevanto

41 pistettä, I palkinto
Tyyppi: Hyvätyyppinen, suurilinjainen tamma 8
Runko: Hyvin liittynyt pitkä kaula, sopusuhtainen lihaksikas runko 8
Jalat: Riittävä luusto, lyhyet sääriluut, painunut polvi, ej yhdensuuntaissiirtymää 7
Käynti: Suorat liikkeet takaa, elastinen, irtonainen, matkaavoittava käynti 9
Ravi: Elastinen, matkaavoittava ravi jossa hyvä mekaniikka 9
(Tuomari: Kirsi Lehtonen)

Ja minusta kun se oikeasti ei liikkunut mihinkään. Olin lievästi sanoen järkyttynyt, tähän en ollut varautunut. No, näinpä sitten odotimme pari tuntia näyttelyn parhaiden valintaa. Ja BIS-kehässä varsa vasta esiintyikin edukseen.. not. Tai siis niin minä luulin. En nyt itseäni ole koskaan pitänyt erityisen nopeana juoksijana, mutta kai minun nyt sitten on itse juostava puolet hiljempaa, kun ei tuo varsa vain tunnu liikkuvan.. :D

Jos minulla ei olisi todisteena sylillinen palkintoja, väittäisin että olen vain auringonpistoksen kourissa kehitellyt omia kuvitelmiani. Mutta totta se on. Näyttelyn parhaaksi valittiin Mini! Palkintosylilliseen kuuluu: parhaan 2-vuotiaan hevosenpääpatsas, näyttelyn parhaan hieman isompi hevosenpääpatsas, kolme ruusuketta, kukkapuska, kiertopalkinto, ja loimi, ei mitään kai puuttunut tästä listasta. Huhhuh. Hienoliikkeiseksi meidät vielä palkitessa kehuttiin ja tokihan minä olen varsan hienoliikkeiseksi aina tiennyt, mutta kun tuntuu vain että se ei kädestä esitä mitään (paitsi tietysti kotona, kaikki sujuu aina todella hienosti).

Sitten vain voittajina kohti kotia, kuljetus sujui taas erinomaisesti, kolmatta kertaahan tässä kaikkiaan oltiin tien päällä. Kai se on myönnettävä, että minulla on kuitenkin näyttelyhevonen.. :)

Ja kuinkas sitten kävikään

Kuten Mini jo aiemmin valoitti (..anteeksi, vannon että tuo ei toistu koskaan, ainakaan ennen kuin seuraavan kerran olen vahvojen kipulääkkeiden alaisena), operaatio Mimmu <3 Sumppi ei edennyt ihan toivotusti. Ensimmäinen ultra oli 14 vrk kohdalla tiistaina - tiineyttä ei ollut havaittavissa, sen sijaan kyllä, kappas kappas, iso (5 cm)  follikkeli. Tiineys toki edelleen oli mahdollinen; kun näin aikaisin ultrattiin (kaksoistiineyden mahdollisuuden vuoksi), ei sitä välttämättä näy vielä. Mutta saattoi myös olla että tamma on tulossa kiimaan, tai sitten sillä on kaiken aikaa ollut häiriö päällä. Mimmu meni muutamaksi päiväksi kyläilemään Sumiaisen luo, jos oriin läheisyys saisi sen mahdollisen kiimankin heräämään. Ei saanut. Torstaina ultrattiin taas, ja mitään muutosta ei ollut missään, mutta ei myöskään tiineyttä havaittavissa. Häiriöstähän tässä siis kaikella todennäköisyydellä oli kyse, follikkeli vain kasvaa, muttei ovuloidu. Vielä olisi voinut pari päivää oriin luona odotella ja toivoa parasta, mutta suosiolla tamma sai katkaisupiikin ja katsotaan sitten, jos kierto normalisoituisi. Että jos viime kerralla oli hämmentävän hyvä tuuri tuollaiselle hiljaisten kiimojen sankarille, niin nyt kyllä tulee harmaita hiuksia (ja eläinlääkärin laskua) senkin edestä.. No, onhan tässä kesää jäljellä ja tilipäiviäkin tulee uusia!

Ja KESÄÄ todellakin, lämpötila ulkona  30 °C.. Ei saisi valittaa, tiedän, ainakaan vielä näin aikaisessa vaiheessa kesää ja hellejaksoa, mutta en voi olla toivomatta kohtuutta näihin ilmoihin. Talvella värjötellään pitkiä aikoja -30 pakkaslukemissa ja kesät on sitten tätä! Pitäisi nytkin mennä uusia laidunlohkoja aitaamaan (tai voi olla että vetäisen väliaikaisaitauksen pihalle, missä tuntuu kasvusto rehottavan ihan omaa tahtiaan), mutta ei oikein inspiroi vielä, jos hetken hengähtää sisällä kun vasta palauduin Kouvolanretkeltä.

Korialla kun tänä viikonloppuna vietetään Erämessuja, joiden tarjonta piti käydä katsastamassa. En kuollaksenikaan muista, olinko siellä viime vai toissa vuonna, mutta ihan kivat messut ne olivat ja tänä vuonna minut veti erityisesti paikalle ratsastusjousiammunta. Siis mikä? Suomen Ratsastusjousiampujain Liitto ry todellakin on toiminnassa, ja lajia harrastaa Suomessa kourallinen ihmisiä. Todella hauskan näköistä touhua, tuollaista olisi mahtavaa kokeilla. Tai ensin pitäisi varmaan opetella ampumaan jousella, jotenkin tuntuu ettei se onnistu ihan noin vain.. ;) Suunnittelinkin jo mökkiolympialaisten kuuminta uutuuslajia, ratsastustikanheittoa!

Keskitytään nyt ensin kuitenkin näihin näyttelytouhuihin, ennen kuin tehdään uusia aluevaltauksia. Huomennahan suuntaamme Lappeenrantaan Kaakonkulman kasvattajakerhon järjestämään suomenratsujen ja -pienhevosten shownäyttelyyn. Valmistautuminen on ollut eeppisen vähäistä, minä tosiaan mursin sen varpaani maanantaina ja muutaman päivän nilkutin surkeasti Panacodin avulla, mutta kyllä tässä ollaan jo ihan normaaleissa voinneissa. Tänään pitäisi vielä pestä varsa ja suitset ja muuta mukavaa.. Huomisesta on luvattu aivan järjettömän kuumaa päivää, joten pitää varautua sekä hevosten että ihmisten huoltoon.

Teinihevosen päiväkirja

Tyyppi voivotteli kun ei ole mitään jaksanut kirjoittaa blogiin pitkään aikaan. Ja sithän mä hokasin, että no problem, mä hoidan tän homman! Koko blogiahan siis ei olisi ilman minua, eli Miniä. Ja nykyään täällä käsitellään aivan liian vähän minua, eli Miniä. Paitsi että mua vähän rassaa toi ainainen Miniksi kutsuminen, ihan sopivan kokoinen mä oon. Ja kun mun oikea nimi kuitenkin on Minja, jolla on niinkin jalo alkuperä kuin että se (tai no minya) haltiakielellä meinaa ensimmäistä, niin on toi Mini aika dissaava. Ja mähän olen ykkönen aina joka asiassa.

Tyyppi ei oo ehkä ihan samaa mieltä, mä luulen et se on vähän vihanen mulle yhdestä jutusta mikä kävi eilen. Siis koko hommahan oli ihan viaton väärinkäsitys, ja enimmäkseen sen vika jos multa kysytään. Se luultavasti kertoo tän stoorin ihan eri lailla, mut periaatteessa se meni näin: eilen aamulla se tuli mun karsinaan pukeen mulle riimua, ja sit se sano, että tänään sitten tehdään näyttelyharjoituksia kun lauantaina lähdetään Lappeenrantaan. Ja mitä meikä tekee? No kättä päälle tietysti. Eli mun tapauksessa kaviota sen kavioille. Tulin sit siinä oppineeksi, ja ajattelin kertoa nyt muillekin ettei tuu tehtyä samaa mokaa, että Tyypin kaltaisilla tyypeillä ei, toistan ei oo samanlaisia kavioita kun esmes mulla ja mutsilla. Ja opin kanssa aika monta uutta rumaa sanaa, mut niitä en nyt kerro tässä. Mut ei se oikeesti oo mun vika, jos Tyyppi on murtanut sen saman varpaan nyt neljä kertaa eikä silti osaa käyttää turvakenkiä! Ihan oikein sille. Nyt se vetää kuumeisesti kaiken maailman pillereitä ja toivoo olevansa juoksukunnossa lauantaina. Tyypille on muutenkin mennyt hattuun tuo näyttelyhomma, kun viimeksi sillon sanottiin että Tyyppi on erittäin hyvä ja ryhdikäs (siis ootteko te oikeesti nähny Tyypin? antakaa mun nauraa..) ja sit se oli joku paras esittäjä. No mäpä en esittäny mitään, mä oon ihan aito oma itseni aina, take it or leave it, ettäs tiedätte. Nyt se vielä aikoo esittää jonkun toisenkin varsan, ja toivottavasti se on ees kiva, kun mä saan samassa kopissa kulkea koko matkan sen kanssa sinne Lappeenrantaan. Se on varmaan jossain sikakaukana, iskä kuulemma asuu siellä lähellä, mut iskä ei nyt oo siellä kun se on kesätöissä.

Mutsikin on nyt huitelemassa jossain pitkin kyliä, ja mä oon ihan yksin kotona. Siis vähänkö noloa oikeesti, Tyyppi tai mutsi tai Tyyppi ja mutsi on päättäneet että mun pitää saada pikkuveli tai -sisko. OMG! Eikä ees mun iskän kanssa, vaan jonkun ihan vieraan heebon. Mutsi kävi sen luona jo tossa joku aika sitten, ja kun se tuli takas se haisi ihan vieraalta ja mä naksuttelin sille varmuuden vuoks kun joku pikkuvarsa, ettei se vaikka syö mua. No, sillon se ei kuitenkaan ollu poissa kun max. jonkun tunnin varmaan. Mut tänään, se sit vaan otti ja häippäs eikä oo sen koommin näkyny, et silleen! Ja sen pitäis olla se vastuullinen aikuinen täällä, onhan se ainakin jotain satavee vähintään. Nyt mul on sit kotibileet täällä, Tyyppi jätti mulle radionkin talliin päälle yöks etten mä mitään kilahda täällä. En vaan kerenny kutsua ketään kun tää tuli vähän äkkiä, niin nää on aika laimeet bileet. En sit ees tiiä koska mutsi tulee takas, Tyyppi vaan sano et siellä ne nyt sen Sumpin kanssa saa tutustua toisiinsa ja sit kaikkee semmosii juttui mitkä oli way too much information tämmöselle herkälle nuorelle naiselle!

No Tyyppi varmaan kertoo noista mutsin miesjutuista sitten kun sillä on jotain kerrottavaa, nyt sitä vaan kyrsii ajatus siitä miten paljon rahaa sillä on mennyt kaikkiin ultrauksiin ja se miettii miten paljon helpommalla pääsis kun viskais tamman jonnekin asemalle ja jättäis sinne. LOL, mitä mutsi jossain steissillä tekis, Tyyppi on aika urpo joskus. No, me ei Tyypin kanssa edelleenkään olla ihan puheväleissä, mutta huomenna se meinas yrittää juosta mun kanssa, jos se pysyy tolpillaan. Nyt mä varmaan koitan keskittyä näihin mun yöheiniin.