Ei tässä oikein enää tiedä, onko lintu vai kala, kun kengättömän klipatun kilpahevosen valjastaa "työhevoseksi".. (Klippauksesta tosin ei enää näy juuri jälkeäkään, pitäisi ajaa uusiksi.)
Monta vuotta olen suunnitellut testaavani, saisiko pienellä trukkilavalla jotain aikaiseksi kentän talvikunnossapidossa, mutta aina tämä on jäänyt. Lähinnä siis sillä voisi avata lumista uraa, ja miksei siitä sulan maan aikana pieneen lanaamiseenkin olisi, jos keksintö toimii. Kesällä tulin ostaneeksi leveän y-rintaremmin ihan muista syistä, ja nyt kinosten kertyessä tuumasin, että miksipä ei. Länget tietysti olisivat tällaiseen puuhaan hyvät pidemmän päälle, ja katsotaan jos niitä innostuisi vielä hankkimaankin jos projekti etenee toivotusti. Mutta on y-rintaremmi parempi kuin suora, kovin raskasta vetoa tuo kuitenkaan ei ole. (Jos Joulupukki lukee tätä, ihan vaikka
tällaiset voi mulle kyllä tuoda, oon ollut tosi kiltti koko vuoden! Oikein autenttiset työvaljaat tietysti olisi asteen enemmän nam.)
Ensin testailtiin ihan pelkän lavan kanssa. Lavaan on ruuvattu renkaat, "vetoliinoissa" on palohaat molemmissa päissä, toinen kiinni lavaan, toinen rintaremmiin. Mimmua tiettävästi ei ole ajettu sen jälkeen kun se oli nelivuotias, joten pienellä varovaisuudella aloitettiin ja ihan vain taluttelin pihaa ympäri kunnes olin varma ettei se välittänyt liinoista suoralla eikä kääntyessä, eikä noteerannut takaa kuuluvia ääniä. No, eihän niissä tietenkään mitään ongelmaa ollut, joten ohjasajettiin pari kierrosta. Käytiin ajamassa pari rinkiä kentällä, muutaman kerran hyppäsin "kyytiin" kun kevyt lava sellaisenaan liirasi minne sattuu. Hyvin sujui koko homma, joten ei muuta kuin nikkaroimaan prototyypin seuraavaa vaihetta. Minjakin sai talutellen kokeilla lavan vetoa ja meni oikein kivasti, eipä sillä vielä ole mitään ollut perässään.
Lava sai eteensä vanerista levyt, jotka tosin käytössä osoittautuivat liian korkeiksi, kun lunta oli tullut ylempään kuvaan nähden jo parikymmentä senttiä lisää. Nyt kentän lumikertymä huitelee jo puolta metriä ja paikoin kinostunut korkeammaksikin. Lunta kertyi liikaa levyjen eteen, ja ilman aisoja ei hökötys tietenkään kulkenut kovin suoraan. Mutta kyllä sillä jonkinlaisen ringin sai aikaiseksi, jota lähteä työstämään. Kenttää kyllä pitää ratsastaa nyt paljon ja kauttaaltaan, jotta lunta ehtisi edes vähän tamppaamaan tasaiseksi.. Helppohan se on pitää kunnossa kenttää jolla trafiikkia riittää, mutta yhden ratsukon kulkemiset (eikä todellakaan kentällä joka päivä) ei paljon auta. Kevyesti lumen peittämään pihatiehen tämä auran "väliversio" oli oiva malli (ja varmasti pätevä vesien kuljetukseen, jos tänä talvena mennään taas kantovesille jossain vaiheessa - toivottavasti kuitenkaan ei). Nyt siis madalletaan vaneria, ja testataan kentällä uudestaan.
Mamma on valjaissa kuin kotonaan, mikä taas herätti Mimmua ostaessa mieleen tulleen ajatuksen, että mikä ettei tuota "joskus vielä" yrittäisi kantakirjata ajettavuudella T-suunnalle. Vesien ajeluun kellarista käsin jos joudutaan, saa Mimmu opetella odottamaan kuormaa tehdessä, käynti on ripeä ja ajettavuus erinomainen.. ;) No, kaikki aikanaan, se on jo isompi investointi lähteä koko työajokalustoa laittamaan.
