tiistai 17. helmikuuta 2009

Kantavan tamman ruokinta

 Hyödynnetäänpä hieman opiskeluaikaisia töitä tietokoneen uumenista. Tässä ote ruokinnan kurssin etätehtävästä, lähteenä Ruokinnalla Tuloksiin 3:

Tasapainoinen ruokinta edesauttaa tamman tiinehtyvyyttä, ja kiimat voivat heikentyä joko ravinnon puutteesta tai sen liiallisuudesta, joten jo astutusvaiheessa on syytä kiinnittää huomiota tamman ruokintaan. Valkuaista voi antaa enemmän kuin liikutus edellyttää, joko apilapitoisella heinällä tai valkuaisrehuilla. Parasta rehua on kuitenkin laidunruoho koska se on ravinteikasta ja parantaa myös tamman psyykkistä hyvinvointia, mikä lisää hormonitoimintaa. Jos halutaan astuttaa aikaisin kevättalvella, tarvitaan kunnollista lisärehuruokintaa; monipuolista kivennäis- ja vitamiinilisää. Kalsium-fosforisuhteen pitää olla oikea, sillä liian fosforipitoinen ruokinta häiritsee lisääntymistoimintoja. Muita tärkeitä kivennäisiä ovat Cu, Mn ja Se. Erityisesti E- ja A-vitamiinien saannista tulee huolehtia, mutta myös B-vitamiinit ovat tärkeitä. Ongelmatammoilla voi kokeilla kasviöljyä, koska muilla kotieläimillä on havaittu rasvahappojen puutteen heikentävän kiimoja. Öljy myös parantaa vitamiinien imeytymistä.

Tiineyden alkuvaiheessa tamma tarvitsee ruokaa vain liikutustaan vastaavan määrän, mutta rehujen laadun on oltava moitteeton. Pilaantuneet rehut aiheuttavat varhaisluomisia. Ruoansulatushäiriöitä on vältettävä tekemällä ruokinnanmuutokset erittäin varoen ja syöttämällä vain hyvin sulavia rehuja. Tamman liiallista lihomista on vältettävä, koska runsas rasvakerros vähentää sikiön kasvutilaa ja lihavilla tammoilla on myös enemmän varsomisvaikeuksia. Liian laihaksikaan ei tammaa tietenkään saa päästää. Laidunkaudella pelkkä ruoho usein riittää, mutta syksyllä ruokinta hankaloituu. Heinän on oltava laadukasta, viljaa annetaan liikutuksen mukaa. Sopivia lisärehuja ovat lese, viherrehutuotteet, porkkanat ja pellavansiemenet. Valkuaisen tarve ei ole noussut, mutta sen tulee olla hyvälaatuista. Tamman voi myös jo totuttaa myöhemmin annettaviin valkuaisrehuihin. Kivennäisissä on olennaista aineiden oikea suhde ja päällekkäisten rehujen välttäminen. Erityisesti A- ja D-, mutta myös E-vitamiinin tarve on kohonnut hieman. Nuolukivi on totta kai oltava tarjolla koko tiineyden ajan.

Kun varsomiseen on 3 kk, kasvaa ravinnontarve sikiön kasvun vuoksi. Lisääntynyt energiantarve vastaa noin puolta kaurakiloa, ja sen voi täyttää vaikka lisäämällä heinämäärää. Lihomista on yhä vältettävä, mutta liian niukkaakaan ei energiansaanti saa olla. Säännöllinen kevyt liikutus on tärkeää. Valkuaisen tarve nousee n. 50g srv:a. Kivennäisiäkin pitää annostella enemmän. D- ja E-vitamiinien tarve nousee sikiön luuston ja lihaksiston kehityksen takia.

Tamma on ajoissa (1-2kk ennen laskettua aikaa) siirrettävä varsomiskarsinaan vasta-aineiden kehittymisen takia, ja muutamaa viikkoa ennen jätetään ruokinnasta pois kaikki vaikeasti sulavat rehut. Lese-melassileikeseos on hyvää rehua, mutta melassiin totutus on tehtävä ajoissa. Varsomisen lähestyessä pienennetään väkirehuannoksia selvästi ja annetaan paljon heinää/ruohoa. Melassin ja leseen syöttöä voi jatkaa, ja sekaan voi laittaa suolaa. Heti varsomisen jälkeen tammalle ei anneta ruokaa, pikkuhiljaa tarjotaan heinää ja ehkä hieman lesettä. Vettä on luonnollisesti oltava tarjolla.


Mimmun ruokinta on ollut melko yksinkertaista, se on tehokas rehunkäyttäjä (poliittisesti korrekti ilmaisu armottomalle rohmulle joka lihoo ruuan näkemisestäkin). Todella kuivaa säilöheinää se saa päivittäin n. 12 kg, minkä lisäksi 2 litraa Racing Prixiä, 3 dl mellaleikettä, ripauksen suolaa ja talvikaudella ADE-lisän. Viimeisellä kolmella kuukaudella ruokinta täydentyy ½ litralla Racing Proteinia ja 1 desillä Racing Mineralia, tämä siis ihan näinä päivinä (uusiin rehuihin totutettu muutaman viikon aikana). Jos heinänsyönti alkaa loppuvaiheilla vähentyä, lisätään tarvittaessa Prixin & Proteinin määrää. Racing Lifeguardia varmaankin syötetään myös viimeisillä viikoilla - olkootkin kallista huuhaata, mutta mitäpä ei täti tekisi kun mainoksessa luvataan tervettä varsaa ;)

Ja mitä hoitopuoleen tulee, varsomiskarsina on Mimmun oma reilunkokoinen yksiö, rokotukset, madotukset ja raspaukset on hoidettu säännöllisesti, ja liikutettu on viime aikoina n. 2-4 kertaa viikossa, monipuolisesti maastoilua, kentällä kevyesti koulua sekä ihan puhtaasti vaihtelun vuoksi esim. naruriimuratsastusta (Mimmu kun on täysin painoavuilla toimiva) ja ohjasajoa. Liikutusta on tarkoitus jatkaa ihan loppumetreille tamman mielialan mukaan..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti