Mimmun tarina

Koska hevoshistoriikkeihin toivottiin jatkoa, nyt vuoronsa saa toinen "exäni", Minjan emä, Mimun Milja. Liikaa kuvia ja yltiösentimentaalisuutta luvassa taaskin.

Minun ei pitänyt ostaa hevosta. Minun piti rauhassa muuttaa uudelle paikkakunnalle, aika olennaisena etappina etsiä työpaikka, tehdä tällaisia järjellisiä käytännön asioita, ja sitten vasta aloittaa hevosen etsiminen. Elettiin lokakuuta 2007, viimeistä kuukautta Sipoossa: olin hevostenhoitajana Koivumäen tilalla Porvoossa ja uusi elämä Anjalankoskella oli vielä kysymysmerkkejä täynnä. Minun ei pitänyt vielä ostaa hevosta. Mutta eihän pienestä markkinoiden selaamisesta mitään haittaakaan ole..?

"Hyvin ratsukoulutettu sh-tamma 8 v.." alkoi Hevostalli.netin ilmoitus, jonka tulostettuna löysin vielä tuolta asiapaperikansiostani. Päivä oli maanantai 8.10., viikonloppu oli kulunut Tallinnan Horse Show'n merkeissä (löysin vanhan kalenterinikin - mitään ei koskaan kannata heittää pois) ja näemmä sitten ennen iltavuoroa päädyin markkinoita lukemaan, ja tämän helmeksi tituleeratun tamman sieltä löysin. Jo ilmoituksen teksti ja kuvat iskivät kuin tuhat volttia. Kaikki oli aivan liian kätevää: tamma oli juuri tullut myyntivälitykseen Stall Nybackaan, vain muutaman kilometrin päähän meiltä. Minä puhelinkammoinen nappasin luurin kouraan ja soitin siltä istumalta, ja koeratsastus sovittiin seuraavaksi päiväksi, eli lokakuun yhdeksänneksi.

Myynti-ilmoituksen kuvakin löytyi IRC-Gallerian kätköistä..

Ihastuin. Rakastuin. Se oli kaunis, se oli ihana ratsastaa, se oli osaava, herkkä, kiltti, mukava. Tiesin, että tämä se nyt on. Kalenterini mukaan olen käynyt toisella koeratsastuksella 14.10., tällöin mukana oli ystäväni ja luottoratsastajani Annika joka sai ottaa vähän hyppyjä tammalla ja muutenkin kertoa mielipiteensä. Sitä vain ihmettelen, miksi minulla ei ole ollut kameraa matkassa..? Kaupat tehtiin seuraavan viikon lauantaina 20.10., ja omistukseeni se ihan paperilla siirtyi 25.10. kun sain maksukuittia vastaan tamman passin ja omistajanvaihdokset.

Minulla on tapana tehdä spontaaneja äkkiliikkeitä aivan väärissä paikoissa, mutta Mimmu oli todellakin niin helmi että toista vastaavaa ei ihan heti tulisi vastaan. Esteillä kisannut 80 cm seuraluokkia mutta potentiaalia oli 90-100 cm tasolle (vähintään) ja koulupuolella osaamistaso he B-A. Hyvänmallinen, erisukuinen tamma, jossa myös siitokseen annettavaa. Menihän tuohon yo-lahjarahat poikineen, mutta kyllä sen oikean tunnistaa. Työtilanteenikin ratkesi yllättävän nopeasti ja aloitin työt heti muuttoviikonlopun jälkeen. Seurahevoseksi mukaan lähti Nybackasta lainaan 2-vuotias tamma Jennyn Ystävä, joten sekin asia ratkesi melkein itsestään. Olin Porvoossa töissä viimeistä iltaa 31.10., ja 1.11.2007 ajelin silloisen Golffini Muhniemelle, koko matkan täyttä huutoa rääkyvän kissan kera. Hevoset saapuivat kai seuraavana päivänä (tätä en ole merkinnyt ylös), ja niin alkoi arki kotitallinpitäjänä ja hevosenomistajana.

Ensimmäiset omat kuvat! 4.11.2007

Tammikuussa 2008

Ja siitä se elämä lähti sitten rullaamaan. Jo ostaessa mielessä muhi ajatus tamman astuttamisesta heti seuraavana kesänä (yksi varsa "alta pois" ja sitten keskittyminen kisauraan jos resurssini sallivat), ja myös kantakirjaus oli aikeissa suorittaa vuonna 2008. Talvi treenailtiin kotona, ja huhtikuun lopulla Mimmu lähti sivistymään Annikan hoiviin Rautalammille. Mimmu pääsi valmennuksiin ja maastoesteitä kokeilemaan, ja kisasi ensimmäiset aluetason estekisansa, 80 cm ja 90 cm luokissa.

Touko-kesäkuun vaihteessa se tuli takaisin kotiin, ja sitten aloitettiinkin kiimojen kyttäys ja mammailuun valmistautuminen. Oriksihan valikoitui Jaapeli, tai valinta oli oikeastaan tehty jo tammaa ostaessa, piti vain katsastaa niitä muitakin vaihtoehtoja ennen lopullista päätöstä. Juhannuksen tienoon tamma vietti Hiekharjun tilalla lemmenlomalla ja kotiin palatessaan oli kuin olikin kerrasta tiine. Kyseisenä kesänä itse rikoin kaikki mahdolliset ruumiinosat eikä muutenkaan mikään onnella siunattu ajankohta ollut, mutta tiineenä tamma vain pysyi. Kantakirjaus oli kaavailtu lokakuulle Lappeenrantaan, ja sitä varten Mimmu lähti vielä pariksi kuukaudeksi Annikan hiottavaksi.

25.8.08 SuoRan valtakunnallinen näyttely Harjussa, II p.

 

Kantakirjaus koitti 16.10., Mimmun ollessa jo 4 kuukautta tiineenä. Koulukokeen suoritus ei ollut ihan parasta mihin tamma pystyisi ja liikkeet menivät vähän töpöttelyksi (eikä siltä enää kaikkea voinut vaatiakaan), mutta III palkinto sille lähti ja paljon kehuja luonteesta ja ratsastettavuudesta: näistä sekä estekokeesta tuli arvosanaksi 8. Kun kirjaus oli kunnialla hoidettu, sai alkaa rauhallisempi liikutus, Mimmun päätyön ollessa varsamahan kasvattaminen.

Mimmu varsoi 20.5.2009. Satulahuoneessa nukkumisesta ja tiheistä valvontakierroksistani huolimatta se onnistui varsomaan yksin: yhtäkkiä siellä oli varsa. Kaunis, terhakka tamma, joka tuli saamaan nimekseen Minja. Okei, rehellisyyden nimissä se nimi oli oikeastaan valittuna jo ennen astutusta.. Mimmu oli hyvä emä, hoiti varsansa tunnollisesti, ja kaikki meni aivan täydellisesti.

Mammakilojen polttoa Annikan kanssa

 

Pikkuhiljaa treenit käynnistyivät taas ja katseet kohdistuivat seuraavaan kesään.. Keväällä 2010 Mimmu vietti muutaman kuukauden Sippolassa Turman tallilla, mistä kesäkuun vaihteessa muutti taas Rautalammille Annikan ratsastettavaksi.

Kesä ei mennyt oman rahatilanteen vuoksi ihan alkuperäisten haaveiden mukaisesti, mutta muutamat kisat saivat mentyä ja tietysti kotioloissa treenasivat.

Elokuussa Mimmu muutti takaisin kotiin, ja kävi syksyn mittaan muutamat seurakilpailutkin kiertämässä tuttujen kanssa, pelkkiä puhtaita ratoja hypellen. Myös Kymijoen ratsastajien estemestaruus 2010 tuli napattua, kun ihan extempore lainasin sitä työkaverini ratsuksi. Lahjattomathan ne on kun treenaa eli kisapaikalla on ihan hyvä tutustua hevoseen, ja niin nämä konkarit lähtivät kotiin sinivalkoisten ruusukkeiden ja kultaisen mitalin kera..

Vuosi vaihtui ja 2011 alkoi. Vuosi, joka jäi viimeiseksi. Tamma oli määrä astuttaa, ja sulhaseksi oli jo kauan aikaa sitten päätetty Sumiainen. Kiimattomuus ja ovuloimattomat jättifollikkelit sotkivat kesää ja apua haettiin jopa luontaishoitojen puolelta, mutta kaikesta huolimatta Mimmua ei saatu tiineeksi. Se kiersi muutamia kilpailuja hoitajansa ja muutaman vanhan tutun kanssa. Kausi huipentui Kotkan alue-estekisoihin tasan vuosi sitten: 6.11. Mimmu Jaanan kanssa otti alle puhtaan radan 70 cm seuraluokasta clear round -arvostelulla, ja jatkoi menestyskulkua 80 cm alueluokassa. Ykkösvaiheesta nolla, ja tiukoilla teillä vedetty toinen vaihe myös puhtaasti, ajan riittäessä voittoon! Mieletön fiilis, ja alkoi taas pitkästä aikaa tuntua siltä, että ehkä kaikki järjestyykin.

Kosminen tasapaino totesi "nope" ja kaivoi esiin unelmienmurskauslekan, ja seuraavalla viikolla uljas menomondeoni alkoikin hämmentävällä nopeudella ihan kirjaimellisesti hajoamaan käsiin. Noin kuukauden sisään autokorjaamolle upposi melkein 4000 euroa, ja jotain oli tehtävä että tästä suosta selvittiin ehjin nahoin. Mimmun mahdollista myyntiä olin pyöritellyt mielessäni jo kesällä - faktahan oli, että minulle siitä on eniten iloa siitostammana, mutta oliko varaa ottaa riskiä siitä, että tamma ei enää tiinehtyisikään? Minja oli kääntymässä kolmevuotiaaksi, enkä siitä vieläkään ollut valmis luopumaan. Laitoin marraskuun lopulla ensin ht.netin kasvatusfoorumille "hiljaisen myynnin" topiciin pientä tunnustelua, että jommankumman näistä myyn, mutta yhtä korjaamolta tullutta puhelua myöhemmin otin itseäni niskasta kiinni ja pakotin itseni tunnustamaan tosiasiat: toinen on nyt myytävä, ja vaakakuppi kallistui Mimmuun. Se oli ollut minulle se täydellinen opetusmestari, upea ensihevonen, ja antanut minulle hienon varsan, joka toivottavasti aikanaan kasvaisi emänsä vertaiseksi, jatkaisi tätä sukupuuta eteenpäin. Sillä oli kuitenkin vielä paljon annettavaa jollekin, ja minä olisin halunnut siltä vain varsoja, joiden saamisesta ei ollut takuita. Myynti-ilmoituksen siis kirjoitin ja asiat lähtivät rullaamaan. Joulunaika hieman pitkitti kaupantekoa, mutta ostaja löytyi ensimmäisistä kokeilijoista ja jäimme odottamaan eläinlääkärin tarkastusta. Perjantaina 13.1.2012 Mimmu todettiin täysin terveeksi ja kaupat sinetöitiin. 29.1. Mimmu haettiin uuteen kotiinsa pk-seudulle: sen nykyisiä touhuja pääsee seuraamaan omistajansa Miksun blogista.

Vieläkö jaksatte lukea samanlaisen postauksen myös Minjan tarinasta?